Keväänvihreitä autoja

Keväänvihreitä autoja

Se mihin keskittyy, se lisääntyy. Varmaan moni meistä on kuullut tuon sanonnan. Samoin vetovoiman laki alkaa jo saada tunnettuvuutta. Kuitenkin hyvin harva tietoisesti toteuttaa tuota sanontaa edistääkseen omaa elämäänsä tai lisätäkseen hyvää oloa arjessaan. Sen sijaan mielemme ja ajatuksemme toimivat kuin automaattiohjaksella. Ja näemme maailmasta usein vain sen, mikä on jo tuttua.

Luen juuri Pam Groutin kirjaa E2, jossa hän hauskalla tavalla haastaa lukijoitaan testaamaan vetovoiman lain mukaisia väitteitä. Koska rakastan haasteita, tartuin innolla empiirisiin koejärjestelyihin ja päätin testata, miten odotukseni vaikuttavat havaintoihini. Näenkö vain sen, mitä odotan näkeväni? Vedänkö puoleeni sitä, mitä ajattelen?

Testauskohteeksi valitsin autojen värin. Ennen liikkeelle lähtöäni mietin, mikä olisi oikein harvinainen auton väri. Punaiset, mustat, siniset ja harmaat ovat tavanomaisia. Keltaisia autojakin näkee silloin tällöin. Mutta heleitä, keväänvihreitä henkilöautoja näen ehkä kaksi tai kolme kertaa vuodessa eli todella harvoin. Siispä pyyntö ilmoille ja mieli valppaaksi keväänvihreille autoille.

Ja voitte kuvitella riemastukseni, kun ensimmäinen heleänvihreä auto tuli vastaan jo kilometrin päästä kotoa. Ja koko 15 km matkalla jumppaan näin yhteensä neljä keväänvihreää henkilöautoa. Siis neljä! Ja takaisin ajaessani niiden määrä lisääntyi vielä viidellä!!!

Olin yhteensä noin 55 min tien päällä ja yhtäkkiä kaikki tiet olivat täynnä vihreitä autoja. Noiden yhdeksän hehkuvan kauniin vihreän auton lisäksi havaitsin lukemattomia vaaleanvihrein teippauksin koristeltuja autoja. Ja joka neljäs auto tuntui olevan jonkin sortin vihreä, havunvihreä, syvänvihreä, puutarhaletkun vihreä, mintunvihreä ja jopa vedenvihreitä autoja tuli vastaan kolme kappaletta. Olisin voinut vannoa, ettei sen värisiä autoja edes myydä.

Sen lisäksi huomasin heleänvihreitä huppareita, takkeja, varoitusliivejä, reppuja ja muovikasseja. Roska- ja paperinkeräyslaatikot olivat pesseet sävynsä raikkaammiksi. Jopa moottoritielle ohjaavat liikennemerkitkin hehkuivat minulle tavanomaista vihreimpinä.

Oliko maailma muuttunut? Oliko juuri tänään vihreys lisääntynyt ja keväänvihreiden autojen määrä huikeasti kasvanut? Vai oliko pääkaupunkiseudun kaikki heleänvihreät autot yhtäkkiä jostain syystä vain osuneet reitilleni? Olinko siis onnistunut vetämään noita autoja puoleeni vain keskittymällä asiaan ja pyytämällä sitä?

Vai oliko muutos tapahtunut kyvyssäni havaita ja tiedostaa näkemäni? Jospa tuolla todellakin liikkuu koko ajan noin paljon kauniin heleänvihreitä autoja, mutta en ole vain aikaisemmin havainnut niitä. Kun en ole odottanut niitä näkeväni, en ole myöskään niitä nähnyt. Niin tai näin, minun elämässäni keväänvihreät autot lisääntyvät huikeasti.

Jos tätä samaa koemenetelmää käyttäisi iloisiin tervehdyksiin, saatuihin hymyihin ja kohteliaisuuksiin, loistavaan palveluun sekä perheenjäsenten tekemiin kotitöihin, arjessa kivojen ja iloisten asioiden määrä saattaisi kasvaa huomattavasti. Kannattaakohan kokeilla? ;-)

Se mihin keskittyy, se lisääntyy. Varmaan moni meistä on kuullut tuon sanonnan. Samoin vetovoiman laki alkaa jo saada tunnettuvuutta. Kuitenkin hyvin harva tietoisesti toteuttaa tuota sanontaa edistääkseen omaa elämäänsä tai lisätäkseen hyvää oloa arjessaan.