Onnellisuuden syöjä

Onnellisuuden syöjä

Onnellisuuttani pahiten on elämäni aikana verottanut vasemmalle olkapäälleni majoittautunut näkymätön olio, joka on jatkuvasti vähätellyt minua, vertaillut muihin, vaatinut tekemään enemmän ja piiskannut parempaan. Kun vihdoin nääntyneenä pääsen maaliin, niin se kaivaa esille kaikki virheet, jotka matkan aikana tein ja saavutuksistani vielä onnitteluja vastaanottaessani se käkättää korvaani, että mitä minä itsestäni oikein kuvittelen. Joka ilta se kaivaa esille mittatikkunsa ja toteaa, ettet sitten tuon enempää saanut aikaiseksi. Ja aamuisin herättyäni se jo epäilee, ettei minusta tänäkään päivänä ole mihinkään.

Niin hullua kuin se onkin, tuo käkättävä pieni noita-akka sai minut uskomaan, että minut hyväksytään ja voin olla arvostettu ja rakastettu vain ja ainoastaan toteuttaessani sen vaatimuksia ja ottamalla opiksi kaikista vertailuista ja vähättelyistä. Että siten tulisin onnelliseksi. Mutta asiahan on täysin päinvastoin, mitä enemmän yritän, kilpailen ja touhotan tuon olion mieliksi, sen kauempana tunnen olevani todellisesta hyväksymisestä ja arvostamisesta. Rakastetuksi tulemisesta ja onnellisuudesta nyt puhumattakaan.
Enkä usko tämän olevan pelkästään minun ongelma. Jokaisella on omanlaisensa onnellisuutta syövä olio olkapäällään. Tässä kilpailuyhteiskunnassa niitä ihan ruokitaan neuvolan kasvukäyristä lähtien. Ja mitä enemmän niitä ruokkii, sen ahneempia niistä tulee. Kuitenkin itsensä vertaileminen ja arvosteleminen lisäävät stressiä, ahdistusta ja turvattomuuden tunnetta. Ja stressaantuneina aivomme eivät anna meille mahdollisuutta nähdä laajempaa kuvaa, oivaltaa uutta tai ottaa vahvuuksiamme täyteen käyttöön, jolloin paras tulos jää saavuttamatta.
Sen sijaan itseensä kohdistuva myötätunto on lähtökohta voimaantumiselle, oppimiselle ja sisäiselle vahvuudelle. Se saa stressitasomme laskemaan, lisää luottamuksen tunnetta ja hyvinvointia. Itseään myötätuntoisesti kohteleva ihminen ymmärtää epäonnistumisenkin olevan mahdollisuus oppia ja kasvaa. Hän ei epäonnistumisen jälkeenkään pelkää tarttua uusiin haasteisiin, jolloin hän on aidosti tuottavampi ja menestyvämpi. Harjoittaessamme myötätuntoa itseämme kohtaan löydämme kaivatut yhteisöllisyyden, arvostetuksi ja rakastetuksi tulemisen tunteet ja olemme onnellisempia.

Miten sitten myötätuntoa itseään kohtaan voi harjoitella, kun olkapäällä istuu käkättävä noita-akka? Jokaisella on varmasti omat tapansa ja keinonsa tuon onnellisuutta syövän olion hiljentämiseen. Kokemuksesta voin sanoa, että vasta-argumentointi ja väittely eivät ainakaan toimineet. Ei niin hyvää perustelua löytynyt, ettei tuolla oliolla olisi ollut nasevaa vastausta. Kielloille ja käskyille olla hiljaa se vain nauroi. Vastaan taistelemisesta se vahvistui.


Tärkeintä oli ymmärtää, ettei se ollut minun todellinen ääneni eikä myöskään syvin haluni. Joten lakkasin kuuntelemasta ja uskomasta sitä ja irtauduin sen vaatimasta suorittamisesta. Kieltäydyin tarttumasta sen tarjoamiin ulkoisiin tavoitteisiin ja palkintoihin ja ryhdyin etsimään sydämeni ääntä. Ja kuulin, mitä syvällä sisimmässäni oikeasti ja todella halusin.
Myötätunto itseään kohtaan on kuin olisi itsensä hyvä rakas ystävä. Ystävä, joka kuuntelee ja ymmärtää, tukee vaikeina hetkinä ja kannustaa kulkemaan kohti sydämen toiveita. Ja jos koetan huijata itseäni tai lepsuilla laiskuuttani, tarvittaessa hyvä rakas ystäväni kertoo myös rehellisen totuuden, mikä kussakin tilanteessa on minulle parasta. Hyvä ystävä on aina puolellani. Mutta olenko minä itseni puolella? Kun olen itseni puolella, olio olkapäälläni istuu hiljaa, pää nuokkuen. Voin katsoa sitä myötätuntoisesti ja ymmärtäväisesti: Hyväähän sekin omalla taitamattomalla tavallaan tarkoitti. Ja voin olla sille kiitollinen, sillä kuullessani sen äänen, tiedän, että minun on syytä jälleen olla hyvä ystävä itselleni.

Onnellisuuttani pahiten on elämäni aikana verottanut vasemmalle olkapäälleni majoittautunut näkymätön olio, joka on jatkuvasti vähätellyt minua, vertaillut muihin, vaatinut tekemään enemmän ja piiskannut parempaan. Kun vihdoin nääntyneenä pääsen maaliin,