Hyvä ystäväni,
Oletko onnellinen, saatamme kysyä ystävältä, joka on aloittamassa uutta suhdetta tai työtä. Vielä useammin pohdimme itseksemme, olenko minä onnellinen. Yritämme kysymyksellä saada tukea elämämme valintoihin. Lopetanko jonkin vanhan vai kannattaisiko sitä vielä jatkaa? Tai lisäisikö uuden aloittaminen onnellisuutta elämääni. Ja useinmiten kysymmme sitä ollessamme alakuloisia.
Kysymys on sinänsä erikoinen, koska siihen on mahdoton löytää oikeaa vastausta. Jos olet kuullut vitsin väärin sammutetusta tulipalosta, samoin Olenko onnellinen on väärin kysytty onnellisuudesta. Koko kysymys ohjaa meitä ajattelemaan onnellisuutta joko-tai -tilanteena tai -tunteena. Kuitenkaan onnellisuus ei monimuotoisuudessaan taivu kyllä/ei-vastaukseksi.
Voin olla yhtä aikaa hyvinkin onnellinen ja toisaalta surullinen tai pettynyt riippuen mitä elämäni aluetta tarkastelen. Oletetaan, että olen innostunut uudesta työtehtävästä, mutta samalla surullinen ystävältäni kuulemista uutisista. Voinko siis sanoa, olenko onnellinen vai en? Onko minulla ystävän surullisten uutisten jälkeen enää edes lupa olla onnellinen ja innostunut? Entä jos tilanne olisi toisin päin? Voisiko ystäväni onnelliset uutiset peittää alleen työssäni tulleen mielipahan?
Onnellisuus voi pitää sisällään hyvinkin erilaisia tunteita. Voin olla yhtälailla onnellinen tuntiessani valtavaa kuplivaa iloa ja toisaalta voin tuntea suurta onnellisuutta hiljaisessa metsässä kävellessäni ja harmonian täyttäessä mieleni. Jollekulle toiselle kupliva ilo ei ole laisinkaan tuttu tunne. Mutta yhtälailla hänkin voi olla onnellinen. Hän vain kuvaa onnellisuutta tyytyväisyytenä tai mielenrauhana.
Omallakin kohdalla onnellisuuden voimakkuus ja intensiteetti voi vaihdella samassa tai samankaltaisessa tilanteessa erilaisina positiivisina tunteina päivästä ja olosuhteista riippuen. Missä kohdassa janaa onnellisuus muuttuu ei-onnellisuudeksi?
Eri ihmiset voivat myös onnellistua eri tavoin. Heidän onnellisuuden lähteensä saattavat olla hyvinkin erilaisia. Siinä kun yksi kokee voimakkaita positiivisia tunteita tehdessään jotakin itselleen tärkeää, toiselle onnellisuutta on pysähtyminen ja paikallaan oleminen.
Siksi koko kysymys Olenko onnellinen vie meitä harhaan. Onnellisuus ei ole keinulauta, joka on kallellaan suuntaan tai toiseen. Onnellisuus on pikemminkin rajaton kenttä tai avaruus, josta yhtä aikaa löytyy asioita, tilanteita tai olosuhteita, joissa olemme todella onnellisia. Mutta myös niitä asioita, tilanteita tai olosuhteita jotka voivat saada meidät tuntemaan negatiivisia tunteita. Voimme todeta, että tuossa asiassa koen onnellisuutta, mutta tämä toinen tuottaa minulle surua.
Niinpä meidän ei tulisikaan kysyä Olenko onnellinen, vaan pikemminkin Miten tai Minkälaisissa tilanteissa olen onnellinen. Mitkä asiat saavat minut kokemaan onnellisuutta? Mihin olen tyytyväinen? (Harjoitteen tähän löydät Ilon ja onnellisuuden kuntosalilta.)
Ainoastaan, kun olemme täysin läsnä juuri tässä ja nyt, voisimme löytää vastauksen kysymykseen Olenko onnellinen. Jos onnistumme olemaan täydellisesti läsnä, tämä hetki on täysin puhdas, ilman minkäänlaisia muistoja menneestä tai ajatuksia tulevaisuudesta. Ei ole olemassa mitään muuta kuin tämä hetki tässä. Ja jos olen puhtaasti vain tässä hetkessä, jäljelle jää vain onnellisuus. Meillä ei ole enää mitään syytä olla onnettomia.
Läsnäollessamme tässä ja nyt olemme kytkeytyneenä sisäiseen, todelliseen minuuteemme. Todellinen minuutemme, vapaana menneestä ja tulevasta, on aina aidosti onnellinen. Silloin vastaus kysymykseen Olenko onnellinen on selkeästi Kyllä. Mutta samalla kysymys on turha, sillä siihen ei ole olemassa mitään muuta vastausta.
Todellinen minuus on aina onnellinen. Sillä todellinen minuus on onnellinen minuus, nyt ja aina.
Onnellisia päiviä sinulle toivottaen
Auli
ps. Jos et ole vielä Iloversumin sähköpostilistalla ja haluat saada sähköpostiisi aina tuoreeltaan tiedon uusista teksteistä, mielenjumppaharjoitteista ja koulutuksista, niin liity tästä linkistä. Saat nyt liittymislahjana 5 tapaa rentouttaa aivot 60 sekunnissa -oppaan.
