Mieheni huomasi viime syksynä arkiaamujemme olevan niin rutiinin täyttämiä, että tervehdimmekin toisiamme ohimennen suomatta varsinaisesti edes ajatusta toiselle. Niinpä hän päätti ryhtyä toivottamaan tietoisesti hyvää huomenta. Ja miten hyvältä se minusta tuntuikaan. Ja tuntuu yhä. Tuo toinen juuri tässä huomaa ja näkee minut. Ja vetää minutkin mukaan läsnä olevaksi tähän aamuun.
Tietoisista huomenista on nyt tullut meille tapa. Kumpi ensinnä tulee läsnä olevaksi, hän tietoisesti toivottaa toiselle hyvät huomenet. Vähän jopa kilpailemme, kumpi onnistuu olemaan eka. Mutta vielä kertaakaan se ei ole tapahtunut sängystä noustessa, useimmiten se vaatii suihkussa käynnin.
Vaikka helposti elämme automaattiohjauksella, onnellisuuden kannalta kuitenkin läsnäolo on todella merkittävää, itse asiassa välttämätöntä. On mahdotonta olla onnellinen, ellei tiedosta sitä. Ja tietoinen voi olla vain tässä hetkessä, juuri nyt. Onnellisuuden lisäksi läsnäolon ja tietoisuuden harjoittamisen on todettu vahvistavan huomiokykyä hallitsevia aivoalueita, lisäävän itsetietoisuutta ja empatiaa tukevien hermosolujen välisiä yhteyksiä, auttavan aivojamme hallitsemaan ja vähentämään kielteisiä tunteita, vähentävän kivun vaikutusta ja vahvistavan immuunijärjestelmää. (Rick Hanson, Kehitä Buddhan aivot, 2011)
Kaikkea hyvää on siis tarjolla, kunhan opitaan olemaan useammin tietoisia omassa elämässämme. Ja tietoisuus tuntuu tekevän elämästä muutenkin kauniin ja arvokkaan. Yhtäkkiä tuo sama puoliso tuntuukin paljon rakkaammalta, tee tuoksuu houkuttelevalta, työmatkalla vastaan tulevien erilaisten pipojen kirjo ilahduttaa ja kadulla viemäristä vasten pakkasaamun aurinkoa nouseva höyrypatsas saa hymyilemään. Tietoisena elämä maistuu paremmalta.
