Kulttuurissamme on vallalla ylettömän vaatimattomuuden vaatimus. Oma kehu haisee, oli lapsuudessani yleisesti käytetty lause. Silloin ei todellakaan kannustettu arvostamaan omia kykyjä, taitoja tai ominaisuuksia. Jos erehtyi sanomaan jotain myönteistä itsestään, vastauksena saattoi olla muistutus kissan hännän nostamisesta. Myös aivojemme kielteinen vinouma saa mielemme herkästi keskittymään ja juuttumaan niihin piirteisiimme, joita pidämme heikkouksinamme. Katsomme itseämme ikään…
Elämä haastaa meitä monenlaisilla kipeillä kokemuksilla ja tapahtumilla. Nilkka voi nyrjähtää tai migreenikohtaus kaataa sängyn pohjalle. Tai töissä emme saavutakaan pyrkimäämme tavoitetta. Puhumattakaan ihmissuhdesolmuista, joissa ikävä kommentti viiltää tosi ilkeästi. Meistä jokainen saa oman osansa kipua elämässään. Valitettavasti mielemme ylituomarille ei useinkaan riitä tuo alkuperäinen kipu, vaikka se olisikin jo hyvin tuntuva. Mielellämme on taipumus…
Kun olotila on surkea, meillä on usein tapana pohtia, miksi meistä tuntuu pahalta. Etsimme syytä pahaan oloomme. Ja oletamme ihan loogisesti, että löytämällä syyn pystymme kohentamaan mielialaamme poistamalla mielipahan aiheuttajan. Valitettavasti miksi-kysymys ei yleensä kykene helpottamaan oloamme, sillä se suuntaa katseemme taaksepäin. Meidän on kuitenkin mahdotonta vaikuttaa jo tapahtuneeseen. Mennyttä tarkastellessamme näemme vain loputtoman syiden…
Aivoillemme uhkaavan ja vaarallisen huomaaminen on automaattista, mutta myönteisyys vaatii tietoisen valinnan. Joten anna itsellesi lupa huomata hyvää ja kaunista, varsinkin huolien ja pelon keskellä.
Välillä tuntuu turvallisemmalta jäädä olemaan yksin kuin etsiä seuraa, sillä yksinäisyys herkistää torjutuksi tulemiselle ja hylkäämiselle.
Usein avuliaiden ihmisten lisähaasteena on, että heidän on vaikea pyytää tai vastaanottaa apua itselleen. Sitä haluaa olla mahdollisimman hyvä ja epäitsekäs ihminen ja ystävä. Totaalinen epäitsekkyyden vaatimus saa repeämään joka puolelle avuksi ja toisaalta estää avun pyytämisen ja vastaanottamisen.
Mitä stressaantuneempia olemme, sitä joustamattomampia perfektionisteja meistä tulee lopputuloksen suhteen. Täydellisyyden armottomuus tuntuu kipuna sisällämme, koska olemme unohtaneet yhden elämän suurista totuuksista: Olemme täydellisiä vain epätäydellisinä.
Haluaisitko lisää onnellista oloa elämääsi? Mieltään kannattaa jumpata ja onnellisuutta harjoittaa, sillä se vahvistaa aivoissasi onnelliseen oloon liittyviä neuronipolkuja. Mitä useammin ja säännöllisemmin onnellisuuttasi harjoitat, sitä helpommaksi tulee kytkeytyminen sisälläsi olevaan onnellisuuteen.
Meillä on taipumus antaa toiselle sitä, mitä itse kaipaamme, vaikka toinen saattaa toivoa ihan erilaisia asioita. Siksi on hyvä ymmärtää oma ja läheisten tapa olla ystävä ja rakastaa.
Meillä jokaisella on elämässämme opittavana jokin läksy suhteessa itseemme ja maailmaan. Mikä näistä on sinun oppiläksysi?
Puhdas onnellisuus on olemassa aina ja kaikkialla. Emme havaitse onnellisuuttamme, koska emme ole läsnä elämässämme tässä ja nyt.
Suunnitellessasi uutta huolehdi, että tavoitteesi ja unelmasi ovat linjassa onnellisuutesi kanssa ja huomioit myös elämäsi tärkeimmät asiat
Oletko lämmin ja ystävällinen henkilö, joka aina huomioi henkilökohtaisesti jokaisen? Muiden seuraan tullessasi huomaatko automaattisesti, missä mahdollisesti tarvitaan apua ja miten sinä voit auttaa? Muista auttaa ja rakastaa myös itseäsi.
Jälleen on vuoden kuumin lahjasesonki. Millainen sinä olet lahjojen hankkijana? Persoonallisuustyyppisi tulee näkyviin myös siinä, miten suhtaudut lahjojen hankkimiseen ja antamiseen.
Oletko joskus ihmetellyt, miksi joku toimii tai reagoi niin kuin tekee? Tai pohtinut, miksi jonkun on niin vaikea ymmärtää, mitä sinä haluat? Kaikki eivät toimi samalla toimintalogiikalla, vaan olemme hyvinkin erilaisia tavoissamme toimia ja suhtautua elämään.
Mielemme toimintatavat ja sisäiset säännöt ovat välillä käsittämättömän kummallisia. Jos emme ole tietoisia pään sisäisen pomon toiminnasta niin herkästi torjumme mahdollisuutemme rakkauteen ja onnellisuuteen.
Säätiedotuksen mukaan nyt tarvitaan ärmäkkää onnellisuusasennetta. Säähän emme voi vaikuttaa, mutta mieleemme voimme, jos vain haluamme.
Haavoittuvuuden näkeminen herättää halun auttaa, koska tunnistamme itsemme toisen kivussa ja herkkyydessä. Kuitenkin pelkäämme paljastaa kipumme ja rakennamme suojamuurin haavoittuvuutemme ympärille.
Tänä aamuna sain vahvan opetuksen, miltä tuntuu olla irti oman elämänsä hetkistä. Mieleni oli kaapannut minut täysin johonkin alavireiseen valveuneen, joka esti minua olemasta läsnä tekemisissäni.
Olen vuosia yrittänyt muistuttaa itseäni, että joulu on joka päivä. Meillä on mahdollisuus joka päivä löytää joulun rauha ja rakkaus sydämestämme. Mutta tänä syksynä minulla todellakin on ollut joulu monena, monena, monena päivänä.
Lopullista ja kaikkeen pystyvää itsevarmuutta emme oikeasti edes tarvitse. Sen sijaan tarvitsemme itsetuntoa, joka tarkoittaa itsemme ja minuutemme toimintatapojen tuntemista. Silloin vapaudumme egomme ja yliminämme huonoa itsetuntoa tuottavaista vaatimuksista.
Usein etsimme onnellisuutta itsemme ulkopuolelta, vaikka onnellisuus on minuutemme ytimessä. Tällä kurssilla tutustut omaan onnellisuuteesi sekä opit vapautumaan itsetuntoasi ja onnellisuuttasi syövien egon, superegon ja peruspelkojen vaikutuksista. Lisäksi oivallat, miten pystyt kytkeytymään todelliseen, onnelliseen minuuteesi aina niin halutessasi.
Kun tiedostamme ja tunnistamme kolme erilaisesta minuutemme tasoa, meillä on mahdollisuus vapautua mielemme tavasta hallita elämäämme ja tunnetilojamme. Silloin mielemme täytää lempeä rauha.
Olen monta kertaa onnellisuusharjoitteissa kehottanut sinua kuuntelemaan sisäistä viisauttasi. Nyt minä tiedän sisälläni, että on aika luopua säännöllisyydestä Ilon ja onnellisuuden kuntosalilla. On tehtävä tilaa jollekin uudelle.
Kauneus saa meidät pysähtymään tähän hetkeen, olemaan läsnä omassa elämässämme tässä ja nyt. Kauneus saa meidät tuntemaan syvää kiitollisuutta elämän runsaudesta. Se kasvattaa luottamustamme elämän hyvyyteen.
Sisäistämällä tietoisesti ja aktiivisesti hyvää sekä sulauttamalla positiiviset kokemuksemme osaksi itseämme, kaikki kokemamme hyvä on aina mukanamme.
Voimme tietoisesti rakentaa aivoihimme uusia, myönteisiä neuronipolkuja rikastamalla kokemuksiamme. Hyvästä voi tehdä vielä parempaan 5 eri tekijään keskittyen. Ja samalla muovata aivojamme onnellisimmiksi.
Kiitos evoluution aivoissamme on negatiivinen vinouma, joka saa huomaamattamme meidät keskittymään ikäviin asioihin. Mutta voimme tietoisesti muovata aivojamme myönteisemmiksi ja sitä kautta elämäämme onnellisemmaksi.
Elämänilon lähde on sisällämme. Paikalleen jähmettyneenä, ilman liikettä se ei pulppua. Siksi aktiivisuus lisää energisyyttämme. Siksi liikkuminen saa elämänenergiamme virtaamaan. Ja siksi arjen touhuihin tarttuminen saa elämänilon säteilemään.
Ennakkoasenteestani huolimatta KonMari on ehdottomasti nopein, helpoin ja vaivattomin tapa siivota vaatekaappinsa. Kriteerien vähyys -säteileekö tämä iloa – on suorastaan vapauttavaa! Ei enää perusteluiden etsimistä, vaan yksi yksinkertainen kysymys.
Lapset ovat ihmettelevän uteliaisuuden mestareita. Mutta halutessamme me aikuisetkin voimme heittäytyä myönteiseen ihmettelyyn. Ihmettelevä uteliaisuus lisäävät uutuudentunnetta ja merkityksellisyyttä jopa tuttuihin asioihin.
Vappu muistuttaa meitä ilosta ja leikkisyydestä. Se antaa meille luvan hullutella ja heittäytyä hassuiksi. Sillä liian usein vaivumme turhaan asiallisuuteen ja vakavuuteen.
Tämä yksinkertainen aamuharjoite on tuonut runsain mitoin elämääni ilon ja innostuksen tunnetta. Ja erityisen toimiva se on ollut ihmissuhteissa. Kiitollisuuden hyrinä ihmissuhteissa on hyvin lähellä rakastumista.
Hiljentyminen on palaamista omaan minuuteensa. Se on oman minuutensa kanssa ajan viettämistä. Rauhoittumista oman itsen äärelle, rentoutumista oman sisäisen rauhansa äärellä.
Halailu on erinomainen tapa lisätä onnellisuutta ja läheisyyttä sekä syventää ystävyyssuhteita. Mutta sillä on myös uskomattoman paljon terveysvaikutuksia.
Meidän ei tarvitse muuttaa ajatuksiamme positiivisemmiksi. Eikä meidän kannata miettiä, ovatko ajatuksemme totta vai ei. Sen sijaan me voimme ymmärtää, että ajatuksemme ovat vain jono sanoja. Voimme itse päättää, uskommeko niihin vai emme.
Matka minuuteen on matka onnellisuuteen. Siksi aikaa itselle ei ole turha toive. Portti onnelliseen minuuteen -verkkokurssi tarjoaa sinulle mahdollisuuden löytää oma onnellisuutesi ja onnellinen minuutesi sekä keinot kytkeytyä siihen aina halutessasi.
Elämänmakua lisäävät mielihyvän kokemukset tuovat meidät läsnäoleviksi itseemme ja elämäämme sekä luovat yhteyden toisiin ihmisiin. Nauti tietoisesti mielihyvää joka päivä.
Tämä kysymys pysäytti minut totaalisesti nuorena naisena vuosia sitten. Se sai minut vuosiksi etsimään vastausta ja pohtimaan, kuka minä oikeastaan olen. Ja miten löydän todellisen minuuteni?
Koska meillä on taipumus himmata omaa onnellisuuttamme, tämän viikon harjoitteena on löytää kokemus 100% onnellisuudesta. Kyseessä on meditaatio, joka kestää kaikkineen vain muutaman minuutin.
Yleisesti uskotaan, että tarvitsemme syyn ollaksemme onnellisia. Mutta on toinenkin tie. Voimme vaikuttaa tunteisiimme myös suoraan kehomme kautta. Ja saada meissä luontaisesti olemassa olevan hyvän olon ja onnellisuuden virtaamaan.
Itsellemme tehtyjen kysymyksen muoto saa alitajuntamme toimimaan eri tavoin. Kyllä/ei-kysymykset harvoin tuottavat uusia ideoita. Sen sijaan Miten-kysymys on hyvin eteenpäin vievä kysymys. Käytä Miten-kysymystä usein pohtiessasi elämääsi ja onnellisuuttasi.
Itseensä kohdistuva rakkaus ja myötätunto on lähtökohta voimaantumiselle ja sisäiselle vahvuudelle. Harjoittaessamme ystävällisyyttä itseämme kohtaan löydämme kaivatut arvostetuksi ja rakastetuksi tulemisen tunteet.
Onnellisuuskäsityksemme rajoittaa turhaan onnellisuuttamme. Onnellisuuden eteen ei tarvitse tehdä mitään. Onnellisuus on olemassa ilman uurastamista, ilman ponnisteluja, ilman itsensä kehittämistä. Voit vain antautua onnellisuuteen.
Usein oikeasti haluamme asiat saattavat olla hyvinkin helposti saavutettavissa. Kerran sähkökatkon yllättäessä tajusin, että rentouttavaan mökkitunnelmaan ei tarvittu mitään muuta. Mökille pääsee katkaisemalla virran pääkytkimestä.
Lapsena meistä jokainen on osannut unelmoida. Mutta unelmointi tekee hyvää aikuisenakin. Unelmoinnin avulla selkiytät, mitä haluat ja opit tuntemaan paremmin itseäsi. Antaudu nyt unelmiesi matkaan!
Aina itsensä arvostaminen ei ole helppoa tai itsestään selvää. Usein joudumme harjoittelemaan sitä, että arvostavat ajatukset itsestämme olivat edes löydettävissä.
Kun olemme virittäytyneenä myötätuntoiseen rakastavan ystävällisyyden energiaan, ymmärrämme jokaisen ihmisen kaipaavan rakkautta ja hyväksyntää. Myötätuntoisina ymmärrämme, että minun ja sinun välillä ei ole eroa.
Kun suoritamme asioita ja kuvittelemme saavamme ansaitun levon myöhemmin, irrotamme itsemme tästä hetkestä. Kun emme ole läsnä, emme ole myöskään kotonamme itsessämme tai elämässämme. Olemme hukassa.
Jos olemme läsnä joululle, joulumieli on läsnä jokaisessa teossa ja hetkessä. Silloin oivaltaa, etteivät piparit tai joulukortit ole sinänsä tärkeitä. Tärkeämpää on sydämestä virtaava tunne, sillä joulumieli on halua rakastaa.
Meillä jokaisella on oma, ainutlaatuinen valomme. Se voi olla tarkasti valaiseva taskulamppu, lämpimällä liekillä palava päre tai kodin ikkunoista pimeään loistava turvallinen keittiövalon. Hymy on meidän sisäinen valomme.
Kiitollisuus on syvää arvostusta elämää kohtaan. Antautuessaan tuntemaan kiitollisuutta sydämensä sopukoissa tajuaa olevansa jonkin hämmentävän hyvän ja kauniin äärellä. Kiitollisuus ikään kuin avaa eteemme jotain käsittämättömän suurta ja puhdasta.
Aito kannustaminen nousee luottamuksesta toisen pystyvyyteen ja sisäiseen viisauteen. Kun luotamme toistemme parhaisiin mahdollisiin lopputuloksiin, niin on helppoa olla rohkaiseva ja kannustava. Nähdä hyvyys jokaisessa.
Kysyminen tuntuu niin tavalliselta. Mutta usein ihmissuhteiden pyörteissä käytämme kysymistä hankkiaksemme vain vahvistusta omille olettamuksillemme ja tulkinnoillemme. Nyt haastan meidät kysymään aidosti ja mieli avoinna.
Kuunteleminen vaatii mielemme hiljentymisen, sydämeemme kytkeytymisen. Kuunnellessamme sydämellämme emme kuule pelkästään sanoja. Pystymme kuulemaan koko ihmisenä olemisen herkkyyden, haavoittuvuuden ja kauneuden.
Mitä sinulle merkitsee kunnioitus? Mistä tiedät olevasi kunnioitettu? Tai millä tavoin osoitat kunnioitusta toista kohtaan? Mitä kunnioittaminen ylipäätään on? Kunnioitus on niin tuttu sana, että luulisi jokaisen tietävän sen merkityksen. Mutta mutta…
Kykenenkö olemaan läsnä tässä hetkessä? Omassa olemisessani? Uskallanko olla aidosti läsnä itselleni? Kuulla, mitä sydämeni kertoo? Mielemme hiljentyessä voi kuulla sydämensä soivan minuutensa suloista melodiaa.
Kun käytämme vahvuuksiamme, toteutamme universaaleja hyveitä. Hyveiden ja vahvuuksien käyttämisen onkin todettu lisäävän onnellisuutta ja luovan hyvää ja täyttymyksellistä elämää. Koemme elämämme arvokkaammaksi ja merkityksellisemmäksi.
Tiedätkö tunteen, kun olet väsynyt ja alakuloinen ja tunnet olevasi ihan yksin? Kun kaipaat yhteyttä toiseen ihmiseen, jotta tuntisit olevasi hyvä ja arvokas? Tai stressaantuneena, voimasi ja kykysi äärimmilleen venyttäneenä toivoisit jostain tulevan luvan hellittää?
Yhdellä tietoisella valinnalla, voimme muuttaa hetkemme arvokkaaksi. Yhdellä tietoisella kysymyksellä pääsemme elämään juuri tuon hetken pyhyyttä. Yksi tietoinen päätös ja hetkemme täyttyy ilosta, kauneudesta ja rakkaudellisuudesta.
Haluaisitko vähentää stressiäsi ja kohottaa hyvinvointiasi? Ota esille värit ja ryhdy piirtämään, maalaamaan tai vain laittamaan väriä paperille. Sen lisäksi että rauhoitut ja koet läsnäoloa, aivosi palkitsevat sinut hyvän olon tunteella.
Milloin olet viimeksi nauranut? Ääneen? Nauranut niin, ettei naurusta meinaa tulla loppua? Terveydellisten vaikutustensa lisäksi nauru lisää yhteisöllisyyttä ja kuulumisen tunnetta. Parhaimmillaan nauru viestii hyväksymisestä ja rakkaudesta.
Usein törmää ajatukseen, että ainoastaa sanallinen rakkauden tunnustaminen on oikea ja ainoa tapa ilmaista rakkautta. Kun oivaltaa, että rakkautta voi ilmaista hyvin monenlaisilla tavoilla, sekä sen ilmaiseminen että vastaanottaminen helpottuu.
Peruspelkomme hylätyksi tulemisesta saa meidät pelkäämään jopa rakastamista. Tuo pelko tekee kipeää, mutta aito rakkaus ei satuta koskaan. Sillä aidolla rakkaudella ei ole suuntaa, on vain rakkaus. Sen takia paras tapa saada rakkautta on rakastaa.
Jokainen meistä on kokenut stressiä. Sen lisäksi, että tekemistä on paljon, niin aistimme hyvinkin herkästi muiden ihmisten meihin kohdistamat toiveet ja odotukset. Mutta hulluinta on, että myös egomme lastaa eteemme vaatimusten vuoren.
Välillä innostun tekemään pieniä juttuja pääni sisäiseltä pitäisi tehdä –listalta. Ja olen yllätyksekseni huomannut, miten suurta iloa ja tyytyväisyyttä olen saanut huopaisten pöytätablettien pesemisestä tai kuivuneiden kesäkukkien pois nyppimisestä.
Tulevaisuuteen liittyy monia myönteisiä, hyvää tekeviä tunteita, joita voi vahvistaa harjoittamalla unelmointia. Ja antaessasi itsellesi luvan unelmoida kuulet suoraan sydämestäsi nousevia ajatuksiasi. Unelmissasi puhuu aidoin itsesi.
Olet varmaan huomannut, miten automaattisesti hymyilet katsoessasi valokuvia hauskoista hetkistä tai onnellisista tapahtumista. Mielihyvän lisäksi myönteisen muistelun on todettu lisäävän onnellisuutta myös muilla tavoin.
Jokainen on oman onnensa seppä. Mutta mitä me taomme? Osaammeko kertoa, mistä koostuu onnellisuutemme? Kuinka usein pysähdymme kysymään, mitä onnellisuus on juuri minulle? Mitä kohden pyrin, kun haluan lisätä onnellisuuttani?
Sydämessämme asuu aina rakkaus, viisaus, rohkeus, vahvuus ja toivo. Mutta miten saisimme ne osaksi arkeamme? Meidän on pysähdyttävä kuuntelemaan sydäntämme. Silloin kykenemme näkemään oleellisen ja kuulemaan tärkeimmän.
Vahvuudet ovat kuin hyveistä kohoavia nuotteja, jotka soivat kauniina, kullekin luonteenomaisena sävelkulkuna. Kun saamme soida omaa sävelmäämme ja käyttää itsellemme ominaisimpia vahvuuksiamme, elämme itseämme ja omaa kauneuttamme todeksi.
Vapaaehtoisuudessa vapauteen yhdistyy suunta ja vastuu. Sisäisesti valittuun suuntaan kulkemalla toteutamme itseämme. Kun olemme ottaneet vastuun suunnasta ja itsestämme ja rohkeasti tarttuneet elämämme ohjauspyörään, koemme suurta vapautta.
Periaatteessa vapaus tarkoittaa ulkoisten esteiden puuttumista, mutta samalla se on hyvin henkilökohtainen tunne. Vapautemme ytimessä onkin mielen sisäinen esteettömyys, mahdollisuutemme itse valita omat ajatuksemme ja tulkintamme.
Kauneuden havaitseminen tuo tietoiseksi hetkestä. Mutta voimme myös tietoisesti luoda kauneutta. Ja olla kauneutta kuin nukkuva kissa, joka huokuu tyyntä kauneutta. Annetaan olemisen kauneuden olla myös osa meidän eloamme.
Kiitollisuuss on ollut minulle haastava tunne. Mutta tänään oivalsin, että kiitollisuus on herkistymistä hyvän äärellä. Kiitollisuuden tunne on herkkyyttä kokea kauneus. Se on herkkyyttä antautua elämän hyvyydelle. Silloin elämän hyvyys, kauneus ja suuruus saa koskettaa sisintäni.
Vaikka sekasotkun tiedetään aiheuttavan stressiä, siistimisen aloittaminen saattaa tuntua työläältä. Tarvitaan vetovoimatekijä, joka on suurempi ja hohdokkaampi kuin kuvittelemamme työn määrä. On siis tarpeen kysyä itseltään, mitä minä oikeasti haluan suhteessa sotkuun ja roinaan.
Hyväksynnän avulla onnellisuuteen voi siirtyä silmänräpäyksessä. Se ei vaadi aikaa, ei ponnistelua, ei oppimista. Hyväksyntä ei ole jonkin taidon osaamista tai hyväksynnän suorittamista. Päinvastoin, se on tekemisen lopettamista. Vastaan taistelemisen ja vastustamisen lopettamista.
Hyvän huomioimisella ei tarkoiteta sokerikuorutettua yltiöpositivismia, jossa ei edes hyväksytä huonojen asioiden olemassaoloa tai yritetään väkisin muuttaa kielteiset asiat myönteisiksi. Vaan että huomaamme asioita, jotka oikeasti ovat jo hyvin.
Hymy on hyväksi hyvinvoinnillemme. Se saa meidät rentoutumaan ja kokemaan olomme hyväksi. Myös oppiminen tai ongelmien ratkaiseminen on hyvin paljon helpompaa hymyillen. Sen on jopa todettu pidentävän ikää. Joko hymyilet?
Usein me koemme olevamme stressin uhreja. Kuitenkin meillä kaikilla on käytössämme supervahva stressinhelpottaja, joka ei vie edes aikaa. Syvällä ja rauhallisella hengittämisellä vaikutamme voimakkaasti aivojemme ja kehomme hyvinvointiin sekä mielialaamme.
Vaikuttavatko sanat meditaatio tai mindfulness liian vierailta ja pelottavilta? Kyse on vain hiljentymisestä. Ja hiljentyminen on olemista, jonka jokainen osaa saunan lauteilla istuessaan. Kun oppii polun hiljentymishetkiin, ne ovat mielenrauhan keitaita keskellä arkea.
Tiedätkö, mitä lukee onnellisuussopimuksessasi? Jokaisella meillä on sellainen. Ja päivitämme sitä koko ajan. Jokainen onnellisuuteen tai ei-onnellisuuteen liittyvä kokemus vaikuttaa sopimukseemme. Voimme kuitenkin itse laatia sen aina uudelleen.
Kerran juttelin erään äidin kanssa, joka oli pohtinut, miksi lapset viihtyvät niin hyvin mummolassa. Eräänä syynä hän piti sitä, että päinvastoin kuin normaalisti kiireen ja tuhannen touhun keskellä mummolan rauhassa lapset tulevat kuulluiksi.
Joskus yllättävän pienet asiat, kuten yksinkertainen mindfulness-harjoite, saattavat vaikuttaa suuresti omaan olotilaan ja mielenrauhaan. Tämä harjoite kannattaa ottaa käyttöön, sillä tutkimuksetkin osoittavat mindfulnessin harjoittamisen ja onnellisuuden välillä olevan varsin suoran yhteyden.
Tänä aamuna oivalsin, että minulla on valtava keltaisen ikävä. Aika hassua, sillä keltainen ei kuulu lempiväreihini. Kaipaanko siis tuon värin tuomaa iloa ja energisyyttä? Väreillä voi vaikuttaa tunnetilaansa. Niinpä tulevalla viikolla lisätään väriä elämään.
Moni meistä varmaan tunnistaa päänsä sisäisen tulkinta-automaatin. Ja valitettavan usein tuon automaatin tavoitteena tuntuu olevan kurjuuden maksimointi. Jos haluamme itsellemme paremman olon, on hyvä oppia säätämään tuota tulkintakonetta oikeaan suuntaan.
Olet varmaan elämäsi aikana tehnyt monenlaisia listoja. Mutta oletko koskaan pohtinut, mitkä kaikki asiat tuottavat sinulle iloa tai mielihyvää? Nyt sinulla on mahdollisuus laatia itsellesi ilokartta, jonka avulla voit tietoisesti tuoda elämääsi lisää miellyttäviä ja onnellisuutta lisääviä hetkiä.
Nykyisen ärsykekaaoksen ja informaatiotulvan aikana aivomme kärsivät jatkuvasta ylikuormituksesta. Voimme auttaa stressaantuneita aivojamme päättämällä tietoisesti antaa niille muutaman kerran päivässä lepohetkiä. Ja läsnäolorutiinien avulla muistutamme itsellemme päätöksestämme.
Usein hukkaamme itsemme arjessa ja elämän kolhuissa päällemme kertyneen roinan alle. Kuinka voisimme olla enemmän itsemme kanssa? Lähempänä itseämme? Hengityksensä seuraaminen ilman tarvetta muuttaa sitä kuljettaa meitä polun lailla kohti sisäistä rauhaamme.
Halailun tiedetään olevan meille hyväksi ja lisäävän läheisyyden tunnetta. Jo kahdeksan halausta päivässä lisää selkeästi onnellisuutta. Mutta entä jos halailu ei ole oma juttu? Ei hätää! Myös koskeutus, lämmön ja turvallisuuden aistiminen ja lempeän äänen kuuleminen saa rakkaushormoonin erittymään.
Nyt on aika kääntää katse tulevaan ja lähteä kartoittamaan, minkälaista tunnelmaa toivomme tulevaan vuoteen. Kuvien avulla pystymme helposti selkeyttämään, mitä hyvää toivomme elämäämme. Ja valoisan tulevaisuuden ennakointi on loistava tapa harjoittaa onnellisuutta.
Uusi vuosi avautuu eteemme puhtaana kuin uuden vihkon ensimmäinen, vielä koskematon sivu. Se houkuttelee ja jännittää yhtä aikaa. Vuoden vaihtuessa on hyvä katsoa kiitollisuudella myös taaksepäin ja pohtia, mitä päättyneestä vuodesta haluaa mukaansa seuraavaan vuoteen.
Lapsena inhosin joulukortteja, joissa toivotettiin rauhallista joulua. Miksi toivoa muille tylsää joulua? Joulupäivä oli jo muutenkin pitkäveteinen, kun ei mitään tapahtunut. Minusta kaikissa joulukorteissa olisi pitänyt lukea Iloista Joulua. Ja mieluiten sädehtivin kirjaimin.
Joulurunoni myötä lämmin kiitos teille kaikille kuluneesta vuodesta ja yhteisestä joulukalenteri matkasta! Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta !
Täällä Espoossa ei ole valkeasta joulusta tietokaan. Kuitenkin puhtaista, valkeista nietoksista aina haaveillaan. Jopa maailmanlaajuisesti. Kumpuaako kaipuu valkeaan jouluun lumen puhtaudesta? Jospa alitajuisesti yhdistämme lumen valkeuden ja jouluun liittyvän vilpittömyyden toisiinsa.
Rakkaus on teonsana. Jollei elämässä ole rakkautta, silloin pitää rakastaa enemmän. Tehdä pieniä rakkaudellisia tekoja, jotta meissä jokaisessa oleva kyky rakastaa pääsisi virtaamaan. Ja joulunaika on täynnä mahdollisuuksia rakkaudellisiin tekoihin.
Eräällä ystävälläni on tapana sanoa, että joulu on joka päivä. Ja näinhän se on. Joulun tunteen voi saada virtaamaan milloin vain, kun hyväksymme kaiken olevan hyvin juuri näin. Kun lakkaamme taistelemasta jo olemassa olevaa tilannetta vastaan, mieleemme laskeutuu rauha.
Jouluun valmistautumisessa yksi vaativimpia tehtäviä on olla armollinen itselleen. Nuorempana usein kehitin itselleni armottoman joulustressin. Sitten eräänä jouluna ollessani reisimurtuman takia pyörätuolissa tajusin, kuinka vapauttavaa onkaan luopua itse itselleen kehittelemistä vaatimuksista.
Rakkaimmassa joululaulussani on onnistuttu kiteyttämään todella hyvin joulun syvin olemus. Se on jotain, josta meillä yleensä on vain hentoinen aavistus. Jotain, joka ei yleensä ylety ajatukseksi saakka. Se puhuttelee sisimmissäni kohtaa, mistä arjessa en ole edes tietoinen.
Monelle avun vastaanottaminen on vaikeaa ja jopa vähän nolostuttavaa. Mitä me pelkäämme avun pyytämisessä? Kuitenkin me kaikki tarvitsemme toisiamme ja otamme koko ajan vastaan palveluksia toinen toisiltamme. Ja oikeasti ihmiset auttavat todella mielellään.
Lapsena näin jonkun elokuvan, jossa tanssittiin piirileikkiä joulukuusen ympärillä. Se näytti todella kivalta, varsinkin kun aikuisetkin olivat iloisina, leikkimielellä mukana. Siitä lähtien olen haaveillut, että joskus omassa joulussanikin samalla tavoin tanssitaan kuusen ympärillä.
Lapsena joulussa kaikki oli jotenkin ihmeellistä. Joulu ikään kuin yllätti monissa pienissä asioissa. Ja minne ikinä katsoikin, aina oli jotain ihmeteltävää näkyvissä. Osaavatkohan lapset nähdä yksityiskohtien lumon juuri sen takia, että hekin ovat pieniä?
Muistan, kuinka pienenä istuin iltaisin isäni sylissä keinutuolissa kuuntelemassa tarinoita hänen lapsuudestaan. Nuo hetket sytyttivät minussa ikuisen uteliaisuuden ihmisiä ja heidän erilaisia elämäntapahtumiaan kohtaan. Vaistomaisesti ymmärsin, että jokaisella ihmisellä on oma tarinansa.
Me tarvitsemme Lucian päivän ja joulun jo valon kaipuun takia. On niin lohdullista sytytellä kynttilöitä ja ripustaa valosarjoja ulos. Samalla ne – ehkä tiedostamattamme – muistuttavat meitä, että valoista voimallisin on meidän sisällämme.
Tämä viikonloppu on varmaan kaikista ruuhkaisin joululahjakaupoissa. Ja lahjoja etsiessään ja kassalle jonottaessaan usein tajuaa, että on kuumissaan, janoinen ja nälkäinen. Ja jalkojakin särkee. Pidä siinä sitten hyvä joulumieli yllä satojen samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa.
Joulu on hyväntahtoisuuden aikaa. Ajattelemme paljon toisia ihmisiä ja haluamme ihan oikeasti ilahduttaa heitä. Mutta hukkaammeko itsemme rakentaessamme hyvää joulua? Mitäpä jos tänään kohtelisit itseäsi rakastavasti ja myötätuntoisesti. Mitä juuri nyt sanoisit itsellesi?
Vuosia sitten asuessamme Pariisissa tapasin jouluenkelin. Siihen aikaan olin reumani takia hyvin huonossa kunnossa. Olin juuri tulossa lääkäristä ja yritin saada paksua ja painavaa porttikongin ovea pidettyä riittävän auki, jotta pääsisin kainalosauvoineni ja kasseineni korkean kynnyksen yli.
En tiedä parempaa tapaa kytkeytyä joulun tunteeseen kuin joulumusiikki. Se tuo vesisateenkin keskelle joulun avaamalla sydämemme. Lisäksi joululauluja hyräillessämme aivojemme Kaikki on hyvin –kohta lähtee vilkkumaan, mikä saa meidät rentoutumaan.
Hajuaisti on siitä jännä, ettemme voi päättää, käytämmekö sitä vai emme. Se ikään kuin huomaamatta kutittelee esille vanhoja muistoja. En osannut ollenkaan arvata, että neilikka-appelsiini kulhossa veisi minut omaan ensimmäiseen jouluun.
Kirjoittaessani vastaanottajien nimiä joulutervehdyksiin ajattelen jokaista heistä. Mietin, mitä heille mahtaa kuulua. Muistelen yhteisiä mukavia hetkiä. Ja korttia kuoreen laittaessani lähetän mielessäni lämpiä ajatuksia. Jokainen kirjoitettu nimi saa sydämeni täyttymään kiitollisuudella.
Mielemme hienouksia on kyky olla tietoinen. Voimme valita ajatuksemme sen mukaan, ovatko ne hyväksi ja hyödyllisiä meille ja muille. Voimme kysyä itseltämme, lisääkö tämä tulkinta tapahtuneesta hyvää oloa itselleni ja muille.
Tärkeintä joulun tekemisessä ei ole lopputulos, vaan mitä tapahtuu sisälläni. Pienet jouluiset touhut ja tehtävät muistuttavat minua avaamaan sydämeni. Eikä joulua tarvitse enää odottaa, olen jo joulussa. Joulu ei tule, vaan joulu tehdään. Ja se tehdään rakkaudella.
Tässä vaiheessa joulukuuta, kun toteutettavien ideoiden, tekemättömien töiden ja muistettavien asioiden lista alkaa olla jo käsittämättömän pitkä, on hyvä muistaa levollinen, läsnä oleva tekeminen. Ja se on vain muutaman rauhallisen ja syvän hengityksen päässä.
Joulun tunteessa on perimmiltään kyse hyvyydestä ja hyvyyden tahtomisesta myös muille. Kun näemme ja koemme hyvyyttä, lähtee sisimmässämme soimaan jokin ihmeellisen kaunis sävel. Tuo sointi muistuttaa meitä arjessa usein unohdetusta kyvystämme puhtaaseen hyvyyteen.
Kauneuden kokeminen pysäyttää. Se koskettaa sisimmässämme jotain sellaista kohtaa, joka avaa meille portit ihmeellisyyteen ja suurenmoisuuteen. Kun aistimme kauneutta, mielemme hiljenee ja kiire pysähtyy. Olemme jonkin ajatuksiamme suuremman äärellä.
Kokemuksesta tiedän, että joulunalusaika voi olla stressin, ärsyyntymisen ja riittämättömyyden tunteiden kulta-aikaa. Mutta voimme myös valita toisin. Jouluun valmistautuminen voi antaa meille myös uskomattoman hienon mahdollisuuden harjoittaa iloa ja onnellisuutta.
Tähän aikaan vuodesta vaistomaisesti kaipaamme valoa. Haluaisin sytyttää sisällenikin lyhdyn tai iloisesti tuikkivan sähkövalosarjan. Ajatellessani sisäistä lyhtyäni huomasin hymyileväni. Ja samalla oivalsin: Hymy on meidän sisäinen valo! Se hehkuu, loistaa, lohduttaa, säteilee ja ehdottomasti valaisee!
Thanks giving on sananmukaisesti kiitoksen antamista. Niinpä tulevalla viikolla tunnetaan ja JAETAAN KIITOLLISUUTTA. Kun harjoitamme kiitollisuutta, yhtä tutkituimmista ja tehokkaimmista onnellisuutta lisäävistä taidoista, samalla levitämme hyvää oloa ja onnellisuutta yhä laajemmalle.
Meistä jokainen tietää, että vertailu on varmin tapa tappaa ilo ja onnellisuus. Ja silti, kuinka herkästi me siihen sorrutaankaan. Kuinka helposti vertaammekaan itseämme muihin, omaa elämäämme muiden tapaan elää ja sohviamme muiden sohviin. Ja tuloksena on aina huonommuuden tunne.
Aisteista nauttiminen ei vaadi muuta kuin avautumista kaikelle sille hyvälle, joka jo on. Aistien tuottama mielihyvä toimii kuin porttina kiireisestä, ajatusten kuormittamasta arkimielestä levolliseen, ajatuksettomaan ja rajattomaan tietoiseen mieleen.
Kiitollisuus on yksi toimivimpia tapoja kytkeytyä onnellisuuteensa. Sitä on jopa sanottu onnellisuuden avaimeksi. Se on ihmettelyä, arvostamista, valoisien puolien näkemistä ja runsaudesta nauttimista. Ja mikä parasta, kiitollisuus toimii tehokkaimmin juuri silloin, kun mieli on maassa.
Vuosia sitten huomasin, miten voimakkaasti sanat voivat vaikuttaa tunnetilaamme. Olin itse ollut nivelreumani takia polvileikkauksessa ja kuljin kainalosauvoilla. Ja samaan aikaan mummoni oli huonossa kunnossa sairaalassa, jonne raahauduin päivittäin häntä katsomaan. Kuitenkin mielessäni valitin, kuinka poikki olen ja miksi minun tämänkin täytyy tehdä.
Aamuisin mieheni haluaa kuunnella radiota. Ja kyllä minäkin tykkäisin rauhallisesta, melodisesta musiikista. MUTTA… En millään vasta heränneenä kestä vieraiden ihmisten – ts. toimittajien – mielipiteitä. Enkä varsinkaan nykyisin niin yleistä tapaa paheksua kaikkea, suhtautua epäillen ja olla jopa ilkeä ja kyyninen.
Tiedämme hyvin, miten koiranpennut kisaavat ja käyvät toistensa kimppuun. Myös ihmislasten peuhaamisessa otetaan voimakas kontakti toiseen, painitaan, leikitään piilosilla oloa tai takaa-ajoa, jossa vuorottelevat pakeneminen ja kiinni käyminen. Ja aivomme palkitsevat meitä.
Oletko joskus nuuhkaissut rakkaasi tyynyä hänen poissaollessaan? Aistit ovat tärkeässä roolissa hoivaamiseen liittyvän ja mielihyvää tuottavan oksitosiini-välittäjäaineen vapautumisessa. Hoivaamisen perimmäinen tarkoitus on vähentää toisen stressiä tasolle, jossa yhteyden kokeminen onnistuu.
Moniin ystäviini on tarttunut sienestämisen himo. Eikä ihme, sillä kiihkeään etsimiseen liittyy myönteistä odotusta saaliin löytymisestä jo seuraavan kuusen takaa. Kaikenlainen saalistaminen koukuttaa nettishoppailua myöten, sillä kyse on yhdestä aivojemme syvimmistä palkitsemisjärjestelmästä.
Mielemme jumiutumisen takana on pelko, joka on kuin se kuuluisa sapelihammastiikeri. Sitä ei parane herättää, jos mielimme löytää ratkaisuja. Etsimällä mahdollisimman pieniä tekoja tai askelia aivomme pysyvät rentoina ja luovina.
Kun toinen aidosti avaa jotain itsestään ja kertoo omista vahvuuksistaan tai unelmistaan, siinä on jotain todella kaunista. Ihminen ikään kuin puhkeaa kukkaan, kun toinen on oikeasti kiinnostunut hänestä ja siitä mitä hän ajattelee ja tuntee. Ja jokainen meistä tietää, miten hyvältä tuntuu, kun kokee tulevansa kuulluksi ja nähdyksi. Se on kuin sadevettä kuihtuneelle kukalle.
Hyväntekeminen on yksi psykologisista perustarpeistamme. Voimme hyvin, kun tunnemme toimintamme auttavan muita ja vaikuttavan myönteisesti maailmaan. Sen lisäksi sekä autettu että hyvää tekoa sivusta seurannut auttavat tämän jälkeen herkemmin muita eli hyvä lähtee kiertämään.
Hyvän sisäistämistä voi verrata tulen sytyttämiseen: Ensimmäisessä vaiheessa sinä sytytät tulen eli huomaat hyvän. Toisessa vaiheessa lisäät puita ruokkiaksesi tulta eli rikastat kokemustasi ja kolmannessa annat itsesi tuntea tulen lämmön eli sulautat kokemuksen osaksi itseäsi ja aivojasi.
Viime viikolla harjoittelimme hyvän huomaamista. Nyt astumme hyvän sisäistämisen toiseen vaiheeseen, jossa mielessämme olevaa positiivista kokemusta rikastamalla lähdemme muovaamaan aivojamme ja kasvattamaan uusia yhteyksiä neuronien välille.
Kiitos evoluution, aivojemme toiminnassa on tietty negatiivinen vinouma, joka lisää ärsyyntymisherkkyyttämme ja saa meidät tuntemaan levottomuutta, tyytymättömyyttä ja erillisyyttä. Mutta voimme vähentää vinouman vaikutusta vahvistamalla tietoisesti positiivia kokemuksia.
Muistat varmaan jonkin hetken, jolloin olet täysin tyynenä, tai jopa raukeana, katsellut vedenpintaa tai pilviä taivaalla. Tai ehkä olet ilman ajatuksia seurannut lasten leikkiä. Juuri tuollaisissa hetkissä koemme läsnäolon voimakkaimmin. Koemme pysähtyvämme.
Tänään olen kuullut päässäni lukuisia kertoja sanan pitäisi. Huominen juhannusaatto tuntuu vain vauhdittavan pitäisi-listan kertymistä. Ja jokainen pitäisi-ajatus on kuin uusi kivi jo muutenkin raskaaseen mielen reppuun. Pitäisi on mielen raskauttaja.
Oletteko huomanneet, miten kauneus lisääntyy kohteen pienentyessä? Juuri nyt pihassani kukkivat monenlaiset kukat. Ihan nättejähän ne ovat kauempaakin katsottuna. Mutta kun kurkistaa kukan sisään, niin ei voi kuin hämmästellä terälehden kaaren tai emin muodon upeutta.
Tein aamulla oivalluksen sanomalehteä lukiessani. Huomasin, että siirryin mielessäni aina jutun kohteena olevaan paikkaan. Mieleni seikkaili ainakin Kreikassa, Nurmijärvellä, Oulussa ja Pariisissa. En ollutkaan enää keittiön pöytäni ääressä omassa elämässäni, vaan aivan jossain muualla.
Kuluneella viikolla olen useammankin ihmisen kanssa jutellut kiireestä ja aikataulupaineista. Välillä on todella haastavaa sovittaa yhteen työpaikan, puolison ja lasten kalenteri ja vielä jostain kaivaa omaakin aikaa. Tulee tunne, että joutuu repimään itsensä moneen suuntaan tai pusertamaan itsestään ulos enemmän kuin kykenee.
Kuinka monta kertaa kuluneen viikon aikana on onnellisuus ollut keskustelun aiheena ystävien tai työkaverien kanssa? Tai edes tänä keväänä? Me kaikki puhumme päivittäin monenlaisista asioista, säästä, ruuasta, työasioista, hallitusneuvotteluista, euroviisuista jne.
Näin keväällä huomaan katselevani kotiani arvioiden ja punniten. Jostain mielen sopukoista kaivautuu esiin tarve puhdistaa ja uusiutua. Olo on kuin talviunestaan heränneellä karhulla, joka kaipaa puhdasta ja raikasta ilmaa. Uutta energiaa! Keveyttä!
Oletteko joskus huomanneet, miten vaikea on välillä tietää, mitä oikeasti haluaa? Mieli tuntuu täyttyvän lukuisista omista säännöistä ja vaatimuksista, muiden odotuksista, erilaisista uskomuksista, pintaan nousevista peloista, pohjattomasta velvollisuudentunnosta yms. kiireellistä huomiota vaativista asioista.
Meistä jokainen on varmaan joskus päässyt todistamaan, kun pikkulapsi lähtee hytkymään musiikin tahtiin. Ainakin youtube on täynnä videoita tanssivista vauvoista, jotka hädin tuskin ovat oppineet seisomaan. En tiedä, onko lapsen halu tanssia mallista opittua vai sisäsyntyistä, mutta ilmiselvästi se tuottaa iloa.
Viime viikolla teimme hyviä tekoja muille. Nyt suuntaamme katseen itseemme. Muistammeko olla ystävällisiä itseämme kohtaan? Usein löydän itseni olemasta kohtuuton itseäni kohtaan. Toisin kuin itsensä vertaileminen, arvosteleminen ja vähätteleminen, itseensä kohdistuva
Käykö teille koskaan niin, että mieli juuttuu välillä radiokanavalle, joka lähettää vain Huonoja uutisia, Synkkyyden show:ta tai Liikkeellä luuseri –kuunnelmaa? Ja vaikka kuinka yrittää nappulasta vääntää ja radiokanavaa vaihtaa, niin ei vaan onnistu.
Tein tällä viikolla ällistyttävän oivalluksen asiasta, jonka näin jäljestäpäin ajateltuna pitäisi olla päivänselvä. Olen mukana Elämäntaidot kouluun –projektissa ja nyt syyskuun aikana olen jo kolme kertaa käynyt eräälle ysi-luokalle opettamassa elämäntaitoja.
Aristoteles jo aikoinaan totesi, että hyveiden toteuttaminen on avain onnellisuuteen. Ja noita hyveitä ovat viisaus ja tieto, rohkeus, rakkaus ja inhimillisyys, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus sekä henkisyys. Ja luonteenvahvuudet ovat välineitä hyveiden toteuttamiseen.
Törmäsin kuluneella viikolla facebookissa tuttavani valokuvasarjaan Sidewalk Art, jossa hän oli kuvannut jalkakäytävillä olevia lehtiä, roskia, muotoja tai märkiä läikkiä antaen niille uusia merkityksiä. Kuvat olivat ilahduttavan oivaltavia. Hän oli irtautunut tavanomaisesta ja nähnyt asiat uusin silmin.
Olemme kahdella edellisellä viikolla jumpanneet psykologisista perustarpeista omaehtoisuutta ja kyvykkyyttä. Nyt on vuorossa läheisyys, jolla on todella voimakas vaikutus merkityksellisyyden ja onnellisuuden kannalta. Meistä jokainen kaipaa tulla nähdyiksi ja hyväksytyiksi juuri sellaisina kuin olemme.
Kuluneella viikolla olen ensimmäistä kertaa elämässäni myynyt tavaraa tori.fi:ssä. Kollegojen kanssa olleen yhteisen toimiston vuokrasopimus päättyi ja olemme luopumassa siitä ja siellä olevista tavaroista. Ja oli jännä huomata, miten paljon iloa ja onnistumisen kokemuksia olen saanut niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin huonekalujen eteenpäin saamisesta.
Olen juuri saanut luetuksi loppuun Frank Martelan tuoreen kirjan Valonöörit – Sisäisen motivaation käsikirjan. Sen innoittamana rupesin pohtimaan myös omaa elämääni neljän psykologisen perustarpeen – omaehtoisuuden, kyvykkyyden, läheisyyden ja hyväntekemisen – kannalta.
Tässä ajassa, jossa koko ajan kuulee ahneuden ja itsekkyyden lisääntyvän, on virkistävää lukea Frank Martelan kirjasta Valonöörit (2015) ihmisen olevan pohjimmiltaan avulias ja hyväntahtoinen otus. Martela on itse asiassa tutkimuksissaan todennut hyväntekemisen olevan yksi psykologisista perustarpeistamme.
Tänään 20.3. vietetään kolmatta kertaa YK:n kansainvälistä onnellisuuden päivää. Ja YK kehottaa meitä kaikkia sitä asianmukaisesti juhlistamaan. Ja senhän me mielellämme teemme! Ja sen teemme hymyillen! Hymy on yksi helpoimmista ja yksinkertaisimmista, mutta vahvimmista tavoista lisätä onnellisuuttaan.
Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota, miten usein ensimmäinen reaktio uusille ehdotuksille tai eteen tuleville asioille on EI? Ei, en jaksa juuri nyt laittaa astioita koneeseen tai viedä roskia. Ei, en halua lähteä nyt lenkille. Ei, ei puolisoni voi lähteä kavereiden kanssa viikonloppureissulle.
Tänä aamuna heräsin ihanaan auringonpaisteeseen. Pakkasyön jälkeen syksyn värit hohtavat ja kauneus ihan tulvii tajuntaan. Tällaisena päivänä ilolla luovun menneestä kesästä ja tyytyväisenä siirryn eteenpäin vuodenkierrossa.
Perjantaina Hesarissa oli juttu dosentti Sakari Kainulaisen tutkimusartikkelista, jossa mm. todetaan, että ”Jos suhteet läheisiin ovat kunnossa, ihminen on usein varsin tyytyväinen elämäänsä riippumatta tuloista tai muista tekijöistä.”
Muutama viikko sitten olin Marika Borgin vetämällä kurssilla, jossa hän loppurentoutuksena ohjasi Inner smile –meditaation. Ihastuin valtavasti tuohon sisäiseen hymyilyyn ja sen rentouttavaan vaikutukseen. Ja olen käyttänyt sitä siitä lähtien iltaisin,
Tänään aikaisin aamulla heräsin tekstiviestiin, jossa peruttiin tämän päivän ainoa tapaamiseni. Vielä unisena tajusin, että sekä minulla että miehelläni oli mahdollisuus vapaapäivään. Ja koska tulevana viikonloppuna joudumme heräämään aikaisin mieheni opiskelupäivien takia,
Usein mieleni täyttyy hyvin arkisista vaatimuksista. Käännän katseeni melkein mihin vaan, päässäni kuuluu, että nuokin pitäisi lajitella, tuo täytyy siivota, sinne pitää soittaa ja sekin sähköposti odottaa vastausta. Arki ohjelmoituu pitkäksi pitäisi- tai täytyy tehdä -listaksi.
Juuri tällä hetkellä Espoossa sataa lunta ja olemme saaneet muutaman sentin valkoisen lumipeitteen. Ihmettelin itsekin, miten kovasti ilahduin ulos katsoessani, sillä muutaman runsaslumisen talven jälkeen minä olen ollut vannoutunut lumettomien talvien kannattaja.
Juuri tällä hetkellä tunnen syvää kiitollisuutta. Olen kiitollinen puolisoni työpaikasta kahden vuoden työttömyysjakson jälkeen. Olen kiitollinen siivousavusta, jota tänään olen saanut. Olen kiitollinen mahdollisuudesta opiskella mielenkiintoisia asioita.
Itsenäisyyspäivä saa usein miettimään vapauttamme. Ja kokemaan suurta kiitollisuutta sotien aikaan eläneitä ja maatamme puolustaneita kohtaan. Miten erilaista elämämme olisikaan, jos Suomi olisi menettänyt vapautensa. Vapaus on myös yksi onnellisuuden kulmakivistä.
Painaako joulustressi päälle? Tuntuuko, että vielä on sata ja tuhat asiaa tekemättä ennen joulua? Miltä tuntuisi laskeutua joulurauhaan juuri nyt? Nuorempana usein kehitin itselleni armottoman joulustressin.
Jouluna arki pysähtyy, kiire, stressi ja mielessä taistelevat ajatukset väistyvät. On lupa vain olla. Ja tuossa pysähtymisessä mieli rauhoittuu. Itse koen sen syvänä ja lempeänä hiljaisuutena. Katselen kynttilöitä, kuuntelen joulumusiikkia, tunnen kuusen tuoksun ja pipareiden maun.
Uusi vuosi on edessämme puhtaana, valmiina täyttymään kokemuksillamme. Nyt on juuri se hetki, kun voimme päättää, annammeko vuoden täyttyä sattumanvaraisesti ja seuraammeko sivusta, miten elämämme kulkee? Vai tartummeko itse ohjaksiin ja lähdemme toteuttamaan elämäämme?
Loma ja pyhät ovat nyt takana ja pitäisi palata arkeen. Mutta jotenkin tuntuu tahmealta. Tiedätkö olotilan, kun on harmaata ja ankeaa ja raskaus hiipii jäseniin? Tai oletko joskus huomannut jättäväsi jotain tekemättä, koska se tuntuu liian työläältä ja vaativalta tai jopa pelottavalta.
Usein iltaisin televisiota katsoessamme kömmin kiltistymään mieheni kainaloon. Kiltistyminen juontaa juurensa artikkeliin, jonka luin vuosia sitten ja jossa kerrottiin, että läheisyys ja eritoten rakkaan kainalossa istuminen tekee meistä ystävällisempiä ja kiltimpiä.
Olemme usein Ilon ja onnellisuuden kuntosalilla puhuneet läsnäolosta, tämän hetken tärkeydestä. Ja välillä olemme unelmoineet ja katsoneet kohti tulevaa. Mutta aiemmin emme ole muistelleet menneitä. Kuitenkin mukavien asioiden muisteleminen lisää tutkimusten mukaan onnellisuuttamme
Olen ihminen, jota on lähes koko aikuisiän vaivannut kiire ja siitä johtuva kärsimättömyyden tunne. Ikään kuin maailma ei valmistuisi ilman minua. Ainoa, johon olen kyennyt luottamaan, on ollut kykyni tehdä paljon ja nopeasti. Mitä kiireempi, sitä enemmän tehoja puristin itsestäni ulos.
Muutama päivä sitten pohdin blogissani Onnellisuutta on pikkuisen parempi olo, onko onnellisuus joko-tai vai sekä-että. Usein arkikielessä miellämme onnellisuuden asiaksi, jolla on ikään kuin On/Off-nappula. Joko olen onnellinen tai sitten en. Ja olen itsekin tuskaillut hankalana hetkenä,
Ystävyys ja läheiset ihmissuhteet ovat suurimpia merkityksellisyyttä tuottavia asioita elämässämme. He antavat meille iloa, läheisyyttä, tukea ja turvaa. Heidän hyväksynnässään identiteettimme ja minän tuntomme vahvistuu ja laajenee.
Aloitimme tänä aamuna kodissamme remontin. Ja tunsin itseni ja toimeni todella merkitykselliseksi rapatessani tapetin jämiä seinältä. Tiesin teoillani olevan merkitystä ja oikein tunsin, miten omanarvontuntoni nousi. Merkityksellisyys on tärkeä osa onnellisuutta.
Istuin eilen pitkään makkarin nojatuolissa ja vain nautin. Katselin juuri maalattuja seiniä ja aistin puhtauden ja raikkauden. Jotenkin mieleni jäi lepäämään siihen uutta väreilevään rauhaan. Ja siinä hengittäessäni tajusin olevani todella kiitollinen.
Positiivisessa psykologiassa paljon tutkittu ja onnellisuuteemme vahvasti vaikuttava tekijä on vahvuuksiemme tunnistaminen ja käyttäminen elämässämme. Työpaikkahaastatteluja lukuun ottamatta harvoin edes mietimme, mitä vahvuuksia meillä mahtaa olla,
Uskon, että jokainen meistä tietää ja tuntee sisällään, että elämämme pyrkii täyttymään yli äyräiden. Tv ja radio tuuttaa ilmoille koko ajan uutisia, joista olisi hyvä olla tietoinen. Ja lehdessä oli juuri mielenkiintoinen artikkeli. Ja nettijutun haluan kyllä liittää faceen, joka jo muutenkin pullistelee fb-ystäviemme päivityksiä, joihin pitäisi reagoida.