Hei rakas ystävä,
Olemme viime viikot keskittyneet huoltamaan aivojamme. Nyt on konkreettisten tekojen aika. Mutta yhtälailla myös käsillämme tekemä työ vaikuttaa aivojemme hyvinvointiin, mielenrauhaamme ja onnellisuuteemme.
Ajattelin, että tällä viikolla voisimme tehdä TILAA UUDELLE LUOPUMALLA VANHASTA. Ja kenelläpä meillä ei olisi kotonamme tai työpöydällämme tavaroita, joita emme enää tarvitse tai käytä tai joista emme tykkää. Tällaisia ylijäämätavaroita kutsutaan roinaksi. Ja aina vain lisääntyvä roina aiheuttaa sekasotkua. Mikä taas kuormittaa aivojamme niin, että uudelle ei ole tilaa.
Ympärillä oleva roina ja sotku on tutkimusten mukaan merkittävä stressin syy. Roina on jatkuvien turhien aistiärsykkeiden lähde, joka estää meitä keskittymästä ja rentoutumasta. Sekasotku saa aivojemme stressijärjestelmän aktivoitumaan muistuttamalla toistuvasti tekemättömästä työstä ja aiheuttamalla häpeää ja syyllisyyttä. Lisäksi se estää luovuutta ja haittaa ongelmanratkaisukykyämme.
Mutta huolestuttava tieteellinen näyttö ei auta kaikkia tupakoitsijoitakaan lopettamaan, niin tuskinpa se saa myöskään meitä innolla siistimään paikkoja. Tarvitaan vetovoimatekijä, joka on suurempi ja hohdokkaampi kuin kuvittelemamme työn määrä. On siis tarpeen kysyä itseltään, mitä minä oikeasti haluan suhteessa sotkuun ja roinaan.
Aloita siis tilan tekeminen uudelle kysymällä itseltäsi: Mikä minulle on se uusi, jolle haluan juuri nyt tehdä elämässäni tilaa? Kun kaikkialla on juuri niin siistiä kuin haluan, niin mitä tunnen tai koen saaneeni? Eräs valmennusasiakkaani kiteytti tavoitteensa syväksi haluksi kokea enemmän luksusoloa kotona. Eikö kuulostakin ihanalta! Itselleni esim. järjestyksessä oleva alusvaatelaatikko kertoo halusta arvostaa itseäni enemmän. Joka kerta laatikon tai kaapin avatessani haluan sen kuiskaavan minulle ’Olet kaiken tämän arvoinen’. Minkä sinä haluat kasvavan ja lisääntyvän elämässäsi?
Nyt paljon esillä olleen KonMari-metodin mukaan paikkojen siistimisessä tärkeää on ottaa jokainen esine käteensä ja kysyä, säteileekö tämä esine minulle iloa. Jos vastaus on kyllä, pidä se. Jos vastaus on ei, luovu siitä. Ja luovu siitä heti.
Yksinkertainen sääntö toimii loistavasti rikkinäisten ja käyttökelvottomien tavaroiden kohdalla. Mutta se aiheutti itselleni haasteita ihan kunnollisten tavaroiden, erityisesti lahjojen, kohdalla. Mikä niistä luopumisessa on vaikeata? Miksi pidän kaapissani lahjaksi saamaani koriste-esinettä, joka ei todellakaan säteile iloa, vaan huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä joka kerta nähdessäni sen? Molemmat tunteet erinomaisia syitä luopua esineestä pikaisesti, sillä ei kai kukaan halua elämäänsä lisää syyllisyyttä. Mutta silti…
Sitten löysin päästäni sääntöinä toimivia uskomuksia: Lahjaan osoittamani kiintymys on suoraan verrannollinen kiintymykseeni lahjan antajaan. Lahjasta luopuminen on samaa kuin lahjan antajan hylkääminen. Enkä todellakaan halua hyljätä lahjan antajaa. Eli oivalsin, että siistimiseen ja tavaroista luopumiseen liittyy myös uskomusten työstämistä. Hetken asiaa pohdittuani oivalsin, että lahjan tuottamat huonot fiilikset yhdistyivät herkästi lahjan näkemisen kautta myös lahjan antajaan (ikävät tuneet = esine = lahjan antaja). Kuitenkin haluan todella nauttia kyseisen ihmisen olemassa olosta ilman huonoja fiiliksiä. Joten laitoin nopeasti kyseisen koriste-esineen kirpparille menevien koriin.
Eli jos huomaat, että jonkun ei-tykkäämäsi asian pois luovuttaminen on vaikeaa, pysähdy kuuntelemaan itseäsi hetkeksi. Mikä on se sääntö, uskomus tai tunne, joka estää asiasta luopumista? Viime viikkoinen harjoite, jossa koko tilannetta katsottiin hyväksyvästi lintuperspektiivistä, saattaa helpottaa lukon löytymistä ja avaamista. Kokeile huomata ja hyväksyä asiaan liittyvät uskomukset ja tunteet. Ja sen jälkeen lempeästi kiittää niitä täyttämästään tehtävästä.
Joskus historiamme ja aiemmat kokemuksemme haittaavat luopumista. Nauroin itselleni, kun huomasin, miten vaikea minun oli laittaa pois vihkoa, jonka sivuista osa oli vielä tyhjiä. (Pääni sisäinen sääntö: Ei saa tuhlata! Lisäksi pelkoa, etten saa tilalle uutta.) Muistin, miten lapsuudessani säästin keväisin kouluvihkon tyhjät sivut, sillä siihen aikaan piirustuspaperiksi löytyi vain voipaperia. Tällaisessa tilanteessa käytä luopumisen apuna kiitollisuutta. Tunne syvää kiitollisuutta runsaudesta, jota elämässäsi on nyt. Voit liittää kiitollisuuteen myös voimalauseen: Kiitollisena luotan siihen, että elämässäni on aina kaikki tarvitsemani.
KonMari-metodin äiti Marie Kondo kannustaa siistimään koko kodin kerralla, johon hänen arvionsa mukaan menee noin puoli vuotta. Mutta sen jälkeen sinun ei tarvitse enää koskaan tehdä sitä uudelleen, koska opit myös pitämään kotisi ilman roinaa. Ja ihan varmasti opit myös kuuntelemaan tarkemmin itseäsi, mistä pidät ja mistä et.
Mutta jos koet itsellesi parempana metodina luopua yhdestä asiasta päivässä tai siistiä yksi laatikko tai kaappi viikossa, tee niin. Jokaisen siistimissession jälkeen tärkeintä on nauttia siitä tunteesta tai asiasta, jolle olet tehnyt uutta tilaa. Voit jopa kuvitella pienten ilon kellojen soivan sisälläsi luksusoloa.
Olet kaiken uuden hyvän arvoinen!
Lämpimin ja innostavin terveisin
Auli
ps. Jos et ole vielä Ilon ja onnellisuuden kuntosalin uutiskirjeen tilaaja ja haluat saada sähköpostiisi tiedon aina uudesta, viikoittain vaihtuvasta onnellisuusharjoitteesta, tilaa uutiskirje tällä sivulla olevalla lomakkeella.
