Hei rakkaat onnellisuusjumppaajat,
Oletteko joskus huomanneet, että mitä lähemmäksi päätöksen tekemistä tullaan, sitä suuremmaksi kasvaa pelko epäonnistumisesta tai väärästä valinnasta? Varsinkin jos päätettävällä asialla on iso merkitys omassa elämässä. Tai joskus suhteellisen pienessäkään asiassa ei vaan pääse eteenpäin, koska ei vain löydä ulospääsytietä.
Jumiutumisen voi havaita myös porukassa tai työtiimissä, jossa kysytään ratkaisua johonkin ongelmaan tai etsitään uudenlaisia ideoita. Yleensä niin aktiivinen pää on totaalisen ontto tai korkeintaan siellä pyörii vanha tuttu ratkaisu kuin paikallaan rahiseva levy. Ja niinpä kysyjä saa vastaukseksi hiljaisuuden.
Mielemme jumiutumisen takana on pelko. Olemme kuin pieniä, kivenkoloon jähmettyneitä liskoja, jotka pelkäävät joutuvansa pedon kitaan. Vaikka evoluutio on tuonut meidät jo kauas kivenkolosta, aivomme osaavat yhä mennä lukkoon pelon aiheuttamasta stressistä.
Pelko on kuin se kuuluisa sapelihammastiikeri. Sitä ei parane herättää, jos haluamme löytää ratkaisuja.
Miten sitten osaamme hiipiä kohti ratkaisuja? Tärkeää onkin, ettei yritetäkään ratkaista koko pulmaa kerralla, vaan mennään pienenpieni askel kerrallaan. Kannattaa kysyä, mikä voisi olla PIENIN MAHDOLLINEN TEKO, jolla päästäisiin eteenpäin. Etsimällä mahdollisimman pieniä ratkaisuja aivomme pysyvät rentoina ja luovina.
Kuva by Donnie Ray Jones
Kun tulevalla viikolla joudut tilanteeseen, joka ei etene tai johon haluat muutosta, niin ohjaa mielesi löytämään mahdollisimman pieni teko tai askel kohti haluamaasi kyseisessä tilanteessa. Kysy itseltäsi, mikä juuri nyt olisi mahdollisimman pieni, eteenpäin vievä teko. Pienet askeleet vievät yllättävän tehokkaasti suuriinkin tavoitteisiin.
Voit käyttää pienuuden logiikkaa niin työprojekteissa kuin kotitöissäkin. Olen huomannut sen edun niin siivouspäivänä kuin kirjoituskammon iskiessä. Usein se ensimmäinen pienenpieni askel vie huomaamatta seuraavaan. Kun aivot saavat toimia rennosti ja pelkäämättä, niin ratkaisuja voi kummasti löytyä.
Samaa pienuuden logiikkaa sopii myös ihmissuhteiden pyörteisiin. Esimerkiksi jos parisuhteessa kaipaa enemmän hellyyttä tai läheisyyttä, voi kysyä itseltään, mikä olisi se pienenpieni teko, jonka itse voisin tässä tilanteessa tehdä. Ja varsinkin riitatilanteissa voi antaa aivoilleen tehtävän löytää se mahdollisimman pieni askel kohti konfliktin sopimista. Kokemukseni mukaan aivot löytävät sen hyvinkin helposti, suurempi homma on vakuuttaa egolleen, että askel todella kannattaa ottaa. Mutta jos askel on riittävän pieni, egokin lähtee siihen helpommin mukaan.
Kokeile pienuuden voimaa myös tunnetasolla. Silloin kun ei tunnu hyvältä, kokeile kysyä itseltäsi: Mikä ajatus tosi minulle tässä tilanteessa hitusen paremman olon? Isoa muutosta ei tarvitse tavoitella, vain pikkuisen parempi olo riittää. Tästä voit lukea lisää aiemmasta onnellisuusharjoitteesta.
Mennään rennoin aivoin, pienillä teoilla eteenpäin!
Mukavaa viikkoa kaikille!
Auli, joka syysmyräkän kunniaksi sytytti muutaman kynttilän edesauttamaan kirjoittamista.
ps. Jos et ole vielä Ilon ja onnellisuuden kuntosalin uutiskirjeen tilaaja ja haluat saada sähköpostiisi tiedon aina uudesta, viikoittain vaihtuvasta onnellisuusharjoitteesta, tilaa uutiskirje tällä sivulla olevalla lomakkeella.
