Hei rakas ystävä,
Yksi onnellisuutemme peruspilareista on vapaus. Jokainen meistä tunnistaa tuon inhimillisen perustarpeemme. Vapaus on onnellisuudelle yhtä tärkeää kuin happi hengissä pysymiselle. Historian hämärissä vapaus onkin tarkoittanut mahdollisuutta itse päättää eloonjäämisen kannalta parhaista selviytymiskeinoista. Vapaus on niin tärkeää, että sen vuoksi on oltu – ja ollaan yhä – valmiita jopa kuolemaan.
Mutta miten voi olla vapaa, jos olosuhteet kerta kaikkiaan rajoittavat itsenäistä toimintaa tai omaa päätäntävaltaa? Tai jos on riippuvainen muista? Jos itse ei kykene toteuttamaan asioita, joita haluaisi tehdä? Olen joutunut tätä paljon pohtimaan reumani takia. Itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus on tärkeimpiä arvojani. Ja silti joka ikinen päivä kykenemiseni rajat tulevat vastaan ja tarvitsen apua muilta.
Periaatteessa vapaus tarkoittaa ulkoisten esteiden puuttumista. Kukaan tai mikään ei estä minua elämästä arvojeni mukaista elämää. Kukaan tai mikään ei alista minua omien tarkoitusperiensä takia. Kukaan tai mikään ei vie minulta mahdollisuutta toteuttaa itseäni. Siinä mielessä vapaus on hyvin selkeä määrittää.
Kuitenkin vapauden todentuminen on hyvin henkilökohtainen kokemus. Samanlaisessa tilanteessa kaksi henkilö voi kokea hyvinkin erilailla vapautensa määrän. Toinen saattaa tuntea olevansa olosuhteiden vanki, joissa esim. terveys, työtehtävät, ihmissuhteet tai perhetilanne syövät vapautta. Toinen taas kokee samassa tilanteessa toteuttavansa itseään ja näkee paljonkin elämässään erilaisia vaihtoehtoja. Hyvän esimerkin tästä antaa Viktor Frankl*, joka keskitysleirilläkin löysi vapauden ja merkityksellisyyden tunteen.
Vapaus on omalla kohdallani tarkoittanut itsemääräämisoikeutta. Vaikka äkkiä ajateltuna jatkuva avun tarvitseminen voisi rajoittaa vapauttani, kuitenkaan avun vastaanottaminen ei ole millään muotoa vähentänyt sitä. Vaan päinvastoin, avun vastaanottaminen on tuntuvasti lisännyt vapauttani. Kunhan vain saan itse määritellä, missä ja miten otan avun vastaan. Vapaus ja riippumattomuus eivät siis tarkoita minulle kykenevyyttä toimia täysin yksin, vaan ne tarkoittavat päätäntävaltaa omaan elämääni. Ulkoisista esteistä ja rajoituksista huolimatta kannan itse vastuun itsestäni ja elämästäni sekä teen elämääni koskevat päätökset. Ja autettuna jokainen meistä voi ylittää melkoisiakin esteitä.
Vapaus ei siis ole yksiselitteinen tilanne tai fakta, vaan vapaus on tunne. Esteettömyys ei siis tarkoitakaan pelkkää fyysistä esteettömyyttä, vaan esteettömyys on sisällämme asenteissamme, ajatuksissamme ja tulkinnoissamme. Ja juuri mielemme sisäiset esteet saattavatkin olla suurimpia vapautemme riistäjiä.
Suurinta vapautta ei olekaan vapaus tehdä, mitä milloinkin sattuu haluamaan. Vaan vapauden ytimessä on mahdollisuutemme itse valita omat ajatuksemme ja tulkintamme. Olemme itse vapaita päättämään, mitä ajattelemme ja miten tulkitsemme meille tapahtuneen. Ja juuri tuossa tapahtumien ja ajatustemme – ärsykkeen ja reaktiomme – välisessä pienessä rakosessa on portti suureen vapauteen. Tuossa portissa toteutuu todellinen valinnanvapaus.
Nyt tulevan viikon ajan pyrimme löytämään mahdollisimman usein tuon pienen välin ja toteuttamaan TODELLISTA VALINNANVAPAUTTA.
Aamulla herättyäsi venyttele hetki ja tee aikomus huomata ainakin kolme vapauden porttia eli valinnanvapauden mahdollisuutta päivän aikana.
Tiedosta päivän mittaan hetket, jolloin olet tekemässä tulkintaa jostain tapahtuneesta, esim. jos liikenteessä auto kiilaa eteesi tai työkaverilta tulee tyly vastaus. Pysähdy ja kysy itseltäsi, millaisia erilaisia tulkintoja tilanteesta voisi tehdä. Ja valitse tietoisesti ja vapaasti myönteinen, myötätuntoinen tai onnellisempaa oloa tuottava tulkinta tilanteesta.
Voit myös herätellä pään sisäisen tulkinta-automaatin löytämään erilaisia vaihtoehtoja katsomalla tämän videoklipin. Emme oikeasti koskaan tiedä, mitä toisen ihmisen elämässä juuri nyt meneillään. Sen takia meidän on syytä olla aina arvostavia ja armollisia toinen toisillemme.
Tulkinta-automaattiaan voi myös jumpata pelaamalla itseksesi tai vaikka lastesi kanssa Miten monella tavalla tämän voisi tulkita –peliä. Tavoitteena on löytää mahdollisimman monta erilaista selitystä jollekin tapahtuneelle, esim. yksinäiselle kaatuneelle polkupyörälle bussipysäkillä, kenkäkasalle keskellä eteisen lattiaa tai puoliksi syödylle omenalle keittiön pöydällä.
Kun kuulet mielessäsi sanoja täytyy tai on pakko, vapauden tunteesi joutuu ahtaalle. Kokeile, lisääntyykö vapauden tunteesi ja paraneeko olotilasi, jos valitset pakottavien sanojen tilalle voin tai haluan. Mahdollisuudesta vaihtaa myönteisempiin ilmauksiin voit lukea lisää harjoitteesta Täytymisestä tykkäämiseen.
Valinnanvapauden täyttämään viikkoa sinulle
toivottaa Auli
*Viktor Frankl (1978) Ihmisyyden rajalla.
ps. Jos et ole vielä Ilon ja onnellisuuden kuntosalin uutiskirjeen tilaaja ja haluat saada sähköpostiisi tiedon aina uudesta, viikoittain vaihtuvasta onnellisuusharjoitteesta, tilaa uutiskirje tällä sivulla olevalla lomakkeella.
