Hei rakas ystävä,
Tiedätkö sen tunteen, kun avaat vaatekaappisi ja näet täyteen sullotut hyllyt? Tai vaatehuoneessa seistessäsi tuijotat vaatteitasi etkä näe mitään kivaa päälle pantavaa? Vaatteesi aiheuttavat sinulle lähinnä ahdistusta ja alakuloa. Tai vaatekaappisi saa itsearvostuksen sijaan häpeän häilymään jossain sisälläsi.
Yleensä olen joka kevät pitänyt vaatehuoneen siivoamisurakan, jossa olen ottanut kesävaatteet esille ja työntänyt talvivaatteita hyllyjen takaosiin. Ja samalla olen kiikuttanut osan vaatteistani kirpparille ja huonoimmat laittanut roskikseen. Ja näin olen tehnyt tilaa uusille vaatteille.
Tänä keväänä verkkokurssi Portti onnelliseen minuuteen työllisti minua sen verran, että siivoamisen aloittaminen venyi. Mutta onnekseni käteeni välipalalukemiseksi tarttui Marie Kondon kirja Kon Mari – Siivouksen elämänmullistava taika. Olin toki kuullut menetelmästä aiemminkin, mutta en ollut varsinaisesti itse perehtynyt siihen. Ja rehellisesti sanottuna, etukäteen epäilin koko menetelmää turhan tiukaksi ja vaativaksi.
Mutta kirjaa teekupposten äärellä lukiessani minut pikku hiljaa valtasi innostus. Niinpä päätin konmarittaa vaatteeni palkinnoksi itselleni heti, kun verkkokurssini sisältö olisi valmis. Malttamattomana kävin jo sukkalaatikkoni läpi viime viikolla. Mutta varsinaisen palkinnon lunastamishetki oli eilen illalla.
Mutta ennen kuin aloitin, oli selvitettävä, miksi oikeasti haluan siivota vaatehuoneeni tai luopua osasta vaatteitani. En usko, että kukaan oikeasti haluaa siivota, vaan taustalla on jokin merkittävämpi syy. Haluamme kokea jotain muuta puhtauden tai järjestyksen kautta. Toki tutkimustenkin mukaan tiedetään, että sotku ja roinat lisäävät stressiä ja aiheuttavat häpeää ja syyllisyyttä. Ja niistä eroon pääseminen on ihan hyvä syy.
Mutta tarvitaan myös vetovoimatekijä, joka on suurempi ja hohdokkaampi kuin kuvittelemamme työn määrä. On siis tarpeen kysyä itseltään, mitä minä oikeasti haluan suhteessa sotkuun, roinaan tai ahdistusta tuottavaan vaatekomeroon. Miten haluan elämäni muuttuvan ylimääräisestä roinasta ja tavarasta luopumisen jälkeen? Mitä haluan kokea ja tuntea? Minkälaisena haluan nähdä itseni? Mitä uutta haluan tuoda elämääni?
Itselleni vastaus oli selvä: Haluan jokaisen vaatekappaleeni kertovan, että arvostan itseäni.
KonMari-metodin mukaan paikkojen siistimisessä tärkeää on ottaa jokainen esine tai vaatekappale käteensä ja kysyä, säteileekö tämä minulle iloa. Jos vastaus on kyllä, pidä se. Jos vastaus on ei, luovu siitä. Ja luovu siitä heti. Vaatteitteni kohdalla lisäsin tuohon vielä kysymyksen: Kertooko tämä vaate, että arvostan itseäni?
Eilen sitten kannoimme kaikki vaatteeni olohuoneeseen. Kaikki! Jokaisesta huoneesta, kaapista, laatikosta ja hyllyltä sekä silitys- ja pyykkikorista. Määrä oli käsittämätön. Vaatepaljouden näkeminen kerralla sai minut silmänräpäyksessä vakuuttuneeksi, että vaikka luopuisin suuresta osastakin vaatteitani, niitä toki jäisi vielä ihan riittävästi jäljelle. Ensimmäinen pelko siis voitettu!
Joten rohkeasti lähdin käymään läpi ensin yläosia, puseroita, tunikoita ja jakkuja. Otin jokaisen vaatekappaleen käteeni ja kysyin kaksi kysymystäni: Säteileekö tämä minulle iloa? Kertooko tämä minulle, että arvostan itseäni? Olin todella yllättynyt, miten helposti vastaukset tulivat. Ikinä ennen en ole kokenut tällaista helppoutta ja vaivattomuutta miettiessäni, mitä säilytän ja mistä luovun.
Kriteerien vähyys oli todella vapauttavaa! Ei enää pohtimista, olenko käyttänyt vaatekappaletta viimeisen vuoden aikana, minkälaisessa tilanteessa voisin tarvita sitä, mihin sen voisi yhdistää… Tai ei enää pe rustelujenetsimistä, miksi säilyttäisin tai luopuisin. Kun se oli niin kalliskin tai vähän käytetty tai lahjaksi saatu, vaikka en pidäkään siitä. Nyt sain säilyttää pitkään käyttämättöminä olleita, mutta yhä iloa ja arvostusta säteileviä vaatteita. Tai armon saivat kuluneet farkut, joita rakastan, koska istuvien farkkujen kohdalla kuluneisuus ei vähennä itseni arvostusta.
Sen sijaan muutamia rakkaita vaatteita hyvästelin kiitollisuudella huonon kunnon takia (eivät enää kertoneet itseni arvostamisesta). Ja joutuipa kirpparisäkkiin pari täysin käyttämätöntäkin vaatekappaletta. Niitäkin kiitin, koska olin oppinut, etteivät tuon malliset vaatteet sovi minulle. Muutamia pitkään syrjässä olleita vaatteita sovitin, ennen kuin pystyin arvioimaan ilon ja arvostuksen. Ja löytyipä vaatevuoresta pari mukavaa yllätystäkin: iloa tuottavia vaatteita, joista olin kuvitellut jo luopuneeni, mutta jotka olivat vain hautautuneet vaatehuoneen syvyyksiin.
Koko hommaan meni aikaa vain kolme tuntia!!! Vaatehuoneeni on nyt huomattavasti väljempi ja lipaston laatikoissani on jopa tyhjää tilaa viikattuani vaatteet konmari-tyyliin. Eilisen kokemuksen perusteella kaikista vuosien aikana harjoittamistani järjestely- ja tavarasta luopumismetodeista KonMari on ehdottomasti helpoin, nopein ja vaivattomin. Siispä suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Edes sukka- tai pyjamalaatikon verran.
Ja arvaa vaan, miten kutkuttavan ihanaa oli tänä aamuna avata vaatehuoneen ovi ja valita vaatteet, joilla tänään arvostaisin itseäni.
Iloisin ja aurinkoisin terveisin
Auli
ps. Jos et ole vielä Ilon ja onnellisuuden kuntosalin sähköpostilistalla ja haluat saada sähköpostiisi aina tuoreeltaan tiedon uudesta mielenjumppaharjoitteesta, niin liity tästä linkistä. Saat nyt liittymislahjana 5 tapaa rentouttaa aivot 60 sekunnissa -oppaan.
