Kulttuurissamme on vallalla ylettömän vaatimattomuuden vaatimus. Oma kehu haisee, oli lapsuudessani yleisesti käytetty lause. Silloin ei todellakaan kannustettu arvostamaan omia kykyjä, taitoja tai ominaisuuksia. Jos erehtyi sanomaan jotain myönteistä itsestään, vastauksena saattoi olla muistutus kissan hännän nostamisesta.
Myös aivojemme kielteinen vinouma saa mielemme herkästi keskittymään ja juuttumaan niihin piirteisiimme, joita pidämme heikkouksinamme. Katsomme itseämme ikään kuin viallisten silmälasien kautta tai rikkinäiseen peiliin tuijottaen. Se saa meidät vertailemaan itseämme filtteröityihin some-julkkiksiin tai tuntemaan alemmuutta ystävän lomakuvia selatessa.
Kuka tai mikä kieltää meitä kokemasta itseämme kauniiksi, taitavaksi tai hyväksi?
Annammeko itse itsellemme luvan nähdä itsemme hyvinä ja kauniina?
Omien onnistumisten tai saavutusten kertominen tai niistä iloitseminen ei ole ollut – eikä ole yhä edelleenkään – ihan suotavaa. Sen sijaan hyvin helposti vähättelemme itseämme tai meille kuuluvaa. On luvallista arvostella itseään. Mutta menepä sanomaan, että pidät itseäni ihan kauniina tai onnistuit hienosti tärkeässä tavoitteessasi. Voi miten itserakas ja itseäsi täynnä oleva ihminen tunnet silloin olevasi.
Lisäksi me usein puhumme itsellemme rumasti. Me vähättelemme, vertailemme, arvostelemme ja paheksumme itseämme. Kuitenkin itsetunto rakentuu sille, miten näemme itsemme, suhtaudumme itseemme ja ajattelemme itsestämme. Jos mielemme keskittyy korjaamaan heikkouksia, se näkee vain heikkouksia. Jos ajatukset ja arviot itsestämme ovat ankeita, niin meidän on vaikea arvostaa itseämme. Onneksi voimme aina vaihtaa näkökulmaa.
Huomaa hyvyytesi
Usein heikkouksina pitämämme ominaisuutemme tuovat mukanaan hienoja vahvuuksia. Ujo ja hiljainen voi moittia itseään, kun ei saa mielipidettään sanotuksi isommassa ryhmässä. Mutta samalla hän saattaa olla loistava kuuntelija ja ymmärtää hienovaraisesti muiden ajatuksia ja tunteita. Tai joku toinen voi nolostella helposti silmiin kihoavia kyyneleitä, jotka vain kertovat, miten vahva myötäelämisen kyky hänellä on.
Seuraavan kerran kun mielesi lähtee huomauttelemaan heikkouksistasi, niin tunnista ja muista, mitä upeita vahvuuksia tuon kyseisen piirteen rinnalla kulkee. Eräällä ystävälläni on hieno tapa todeta ihan ääneen: ”Vahvuuteni ovat muualla”.
Sillä jokaisella on luonteenvahvuuksia. Hienoja ominaisuuksia, joita käytämme usein. Valitettavasti ne ovat vain niin luontaisia meille, että arjessamme emme kiinnitä niihin huomiota. Reilulle ihmiselle on vain ihan tavallista olla reilu tai sinnikkäälle sinnikkyys on vain tapa toimia.
Kun tulemme tietoisiksi vahvuuksistamme, voimme niihin keskittymällä ja niitä käyttämällä vahvistaa niitä. Vahvuuksiamme vahvistamalla heikkoudet heikkenevät samalla ihan itsestään. Luonteenvahvuutemme tuovat esiin sisäisen ja arvokkaan hyvyytemme.
Tunnista luontaiset vahvuutesi
Mitä seuraavista luonteenvahvuuksista voit tunnistaa itsessäsi? (Lähde: Lotta Uusitalo-Malmivaara kirjassa Positiivisen psykologian voima.) Netistä löytyy myös luonteenvahvuustestejä avuksesi.
- Luovuus,
- uteliaisuus,
- arviointikyky,
- oppimisen ilo,
- näkökulmanottokyky,
- urheus,
- sinnikkyys,
- rehellisyys,
- innokkuus,
- rakkaudellisuus,
- ystävällisyys,
- sosiaalinen älykkyys,
- ryhmätyötaidot,
- reiluus,
- johtajuus,
- anteeksiantavuus,
- vaatimattomuus,
- harkitsevuus,
- itsesäätely,
- kauneuden ja erinomaisuuden arvostus,
- kiitollisuus,
- toiveikkuus,
- huumorintaju,
- hengellisyys.
Kun tunnistat omia luontaisia vahvuuksiasi, koet vahvuuksien kautta toimimisen tuottavan hyvää oloa itsellesi, mikä motivoi käyttämään niitä jatkossakin. Vahvuuksiesi käyttäminen vie sinut myös lähemmäksi ydintäsi. Tulee tunne, että tämä on juuri minua eli se lisää itsetuntemustasi ja itsesi hyväksyntää. Lisäksi elinvoimaisuutesi tuntuu vahvistuvan, sillä vahvuuksien kautta toimiminen enemminkin virkistää ja lisää voimia kuin vie niitä.
Kun opimme tunnistamaan vahvuuksiamme, huomamme niitä myös muissa. Voimme toimia kuin peileinä toisillemme sanoittaen ja osoittaen toistemme vahvuuksia. ”Olitpa ystävällinen, kun autoit minua.” tai ”Osoitit asiassa kyllä hienoa näkökulmanottokykyä.” tai ”Toiveikkuutesi saa meidät muutkin uskomaan asiaan.” Tällaiset pienet lauseet, joilla on kuitenkin suuri merkitys, lisäävät vastavuoroista kunnioitusta.
Hyvyytesi on jo sisälläsi, anna sille lupa tulla esiin. Ja anna itsellesi lupa nähdä itsesi hyvänä ja kauniina.
Tutustu vahvuuksiisi tarkemmin kirjan Olet kaiken hyvän arvoinen avulla.
