Kerran keittiöstä kuului reilun puolen vuoden ikäisen siskonpoikani aivan vastustamatonta naurua. Kun menin katsomaan, hän kikatti mahallaan lattialla eteensä sattuneelle kuivalle sipulinkuorelle, joka liikkui hänen hengityksensä tahdissa. Itse sipulinkuorikin oli viehättävä siinä keikkuessaan, mutta suurin ilo tuli varmaan vastavuoroisuudesta. Aivan kuin sipulinkuori olisi vastannut lapsen hengitykseen ja nauramiseen.
Lapsille koko maailma on uusi, ja he katsovat sitä uteliaina ja avoimin mielin. Jokainen pienikin asia on mielenkiintoinen ja huomion arvoinen. Uuden etsimisen ja löytämisen vuorottelu saa aivojemme palkitsemiskeskuksen tuottamaan iloa ja mielihyvää.
Kun aikuisinakin annamme itsellemme luvan pysähtyä pienten asioiden ääreen, saatamme löytää itsestämme samanlaisen sisäisen lapsen avoimuuden ja uteliaisuuden sekä löytämisen ja oivaltamisen ilon. Pienten asioiden maailmassa ihmeteltävien ja ihasteltavien asioiden runsaus on loppumaton. Sen oivaltamalla elämä tarjoaa koko ajan eteemme ilon aiheita, joista nauttia.
Pienet asiat voi huomata ainoastaan olemalla läsnä kussakin hetkessä. Lapsen elämässä nykyhetkessä oleminen on luonnollista, koska hänellä ei ole selkeää käsitystä menneestä ja tulevasta. Niin hän on myös luontevasti avoinna onnellisuudelle, joka voi toteutua vain olemalla läsnä tässä hetkessä.
Meillä aikuisilla usein iso osa päivästä menee ilman läsnäoloa. Mieli harhauttaa meidät huomaamattamme jatkuvasti irti läsnäolosta ja elämä jää kulkemaan vieressämme.
Onneksi voimme tietoisesti haastaa mielemme automaattisen toimintatavan ja tuoda sen tähän hetkeen. Tähän ainoaan hetkeen, jossa voimme elää omaa elämäämme ja jossa voimme olla läsnä omassa elämässämme.
Silloin ihan pienet asiat voivat saada aikaiseksi suurta iloa ja riemua.
Lainaus kirjastani Olet kaiken hyvän arvoinen, jonka avulla voit tutustua oman onnellisuutesi lähteisiin.
Teksti on julkaistu myös Hidasta elämää sivustolla.
