Onnellisuuden kannalta ystävyys, läheiset ihmiset ja ryhmään kuulumisen tunne ovat erittäin merkityksellisiä. Tämän tietäen ystävänpäivän aamuna jälleen huolella valitsin facebookiin sopivasti ystävyyttä symboloivan kuvan ja toivotuslauseet. Tyytyväisenä itseeni lähdin sitten fysioterapiaan.
Fysioterapiapaikan kuntosalilla käy perjantaisin myös eräs vasemmalta puoleltaan halvaantunut nuori mies. Sellainen vähän sisäänpäin kääntynyt vastarannan kiiski, joka ei tunnu olevan kauhean innostunut harjoittelusta ja itsensä kuntouttamisesta. Olen ottanut tavakseni ohimennen kannustaa ja tsempata häntä.
Ystävänpäiväperjantaina aloitin kuitenkin omat harjoitteeni katselematta juuri ympärilleni. Kun lopetin kävelymatolla, näin tämän nuoren miehen oikealla jalallaan pyörätuoliaan liikuttaen lähestyvän minua salin toisesta päästä. Päästyään kohdalleni hän alta kulmiensa mutisi ”Hyvää ystävänpäivää!” ja kääntyi menemään takaisin. Sydämessäni läikähti lämpö. Sydämeni tunnisti aidon, juuri minulle tarkoitetun ystävänpäivätoivotuksen. Se erottui kaikista kymmenistä ohimennen huikatuista tai facebookiin postatuista tervehdyksistä kuin aurinko tähdistä.
Uskallan väittää, että facebook on syönyt ystävyyden voimaa ja vahvuutta. Facebookissa ystävyys on liian helposti hoidettavissa. Ikään kuin ohimennen. Tuo nuori mies sai minut muistamaan, että ystävilleen on valmis antamaan aikaansa ja näkemään ystävyyssuhteidensa eteen myös vaivaa. Liian helposti ja liian monesti unohdan tämän. Ja keskityn ystävieni sijasta ystävyyden kuvaan – facebookissa ja arjessani.
Niinpä päätin, että harjoittelen tietoisesti ystäville ajan ja huomion antamista. Ja jotta pysyisin ruodussa tein siitä harjoitteen myös Ilon ja onnellisuuden kuntosalille. Nyt vain kömpimään ylös Tarvitsen aikaa itselleni –poterosta. Koska ystäville ja läheisille annettu aika onnellistaa meitä. Se on aidosti ja oikeasti onnellisuusaikaa.
Kuva by Kristiina Koivu
