Vuosia sitten meillä oli yökylässä naapurin 4-vuotias Milla. Hän halusi nukkua minun ja mieheni välissä. Siinä sitten yöpuulle käytyämme Milla ryhtyi miettimään, kenen kanssa hän menisi naimisiin ja kenen kanssa hän ei voisi mennä naimisiin (isän, koska hän on jo äidin).
Pohdintojensa lopuksi hän totesi, että nyt puhutaan naisten juttuja, joihin mieheni ei voisi osallistua. Miksi ei voisi? kysyin kärryiltä tippuneena. Ja sain tyhjentävän vastauksen: ”No katsos, kun mulla on pimpsa ja sulla on pimpsa, me voidaan. Mutta kun tuolla ei ole pimpsaa, se ei voi.”
Orkidea © Ida Bragge
äinvastoin kuin historian saatossa on totuttu näkemään naiseus ei-mieheytenä, Milla näki miehyyden ei-naiseutena, omasta naiseudestaan poikkeavana. Sinänsä riemullinen tulkinta. Mutta niin kuin sanotaan, ettei ole olemassa päivää ilman yötä, niin myös naiseus ja miehyys toisensa tarvitsevat.
Naistenpäivänä on kuitenkin lupa iloita naiseudesta. Ja nimenomaan suomalaisesta naiseudesta, jonka juuret ovat syvällä kalevalaisessa tasavertaisuuden mullassa. Jonka voima ja sitkeys kohoavat terveestä oman arvon tunteesta. Naiseudesta, joka aidosti nauttii kehollisuudestaan ja iloitsee seksuaalisuudestaan. Naiseudesta, joka säteilee hyvän olon tunteena. Ja jonka ytimessä on ymmärrys ja hyväksyntä.
Naiseudesta, joka on rohkeasti ja vakaasti omana itsenään omassa kehossaan.
Olkaamme ihoamme myöten naisia!