Hei rakas ystävä,
Tänään tunnustan sinulle asian, joka on hiukkasen noloa myöntää onnellisuusvalmentajana. Mutta sisimmässäni tiedän, että jokaisella ihmisellä on oma tahtinsa tällä kasvamisen polulla. Ja keskeneräisyys on osa ihmisyyttä. Ja ihmisenä tämän kerron.
Kiitollisuus on aina ollut minulle haastava tunne. Ei sen takia, ettenkö ymmärtäisi, miten paljon hyvää ja kaunista elämässä on. Tai etten arvostaisi kaikkea, mitä elämä on minulle antanut. Kyllä, kaiken sen ymmärrän. Samoin olen oppinut, miten voimakas vaikutus kiitollisuudella on onnellisuuteen. Niinpä olen Ilon ja onnellisuuden kuntosalille kirjoittanut monia erilaisia kiitollisuusharjoitteita.
Mutta kiitollisuus on ollut minulle vaikea löytää tunteena. Ymmärryksen ja järjen tasolla olen sen tiennyt, mutta tunteiden tasolla minun on ollut haastava sitä tietoisesti löytää. Sen takia kiitollisuuspäivänkirjan kirjoittamisestakin on helposti tullut minulle yksi suoritus muiden joukkoon. Ja vaikka tiedän tutkimusten todistavan sen olevan yksi voimallisimpia tapoja onnellistaa itseään, niin suoritteena, ilman kiitollisuuden tunnetta, se ei toimi.
Tänä aamuna hiljentyessäni oivalsin, mitä kiitollisuus oikeasti on. Ymmärsin, että se on herkistymistä hyvän äärellä. Kiitollisuuden tunne on herkkyyttä kokea kauneus. Se on herkkyyttä antautua elämän hyvyydelle. Kiitollisuus on antautumista sille, että elämän hyvyys, kauneus ja suuruus saa koskettaa sisintäni, tulvia sisääni ja herkistää minut.
Ja juuri tuo herkistyminen on minulle vaikeaa, koska perusluonteeni varoo menettämästä kontrollia tunteilleen. Egoni pelkää, että jos uskaltaudun herkistymään, niin padot murtuvat muidenkin tunteiden tieltä. Ja pelkään tuon tunteiden arkun olevan pohjaton. Ja nyt tajuan, että olen antanut tuon pelon kutistaa itseni. Tuo pelko on estänyt minua usein tuntemasta yhtä voimallisimmista ja kauneimmista tunteista, johon ihmisellä on kyky ja mahdollisuus.
Ja varmaan jo arvaat, että tulevan viikon onnellisuusharjoitteena on HYVÄLLE HERKISTYMINEN.
Pysähdy päivän aikana vähintään kolme kertaa hyvän tai kauniin äärelle. Jonkin sellaisen äärelle, josta olet kiitollinen.
Anna tuon hyvän tai kauniin ympäröidä tietoisuutesi ja virrata sisääsi. Anna sen koskettaa sisintäsi herkistymiseen asti.
Viivy tuossa herkistymisen tunteessa vähintään 20 sekuntia.
Kirjoita illalla ennen nukkumaan käymistä nuo kolme asiaa onnellisuuspäiväkirjaasi. Tai käy ne vielä mielessäsi läpi. Tärkeää on, että annat kiitollisuuden tunteen, herkistymisen tunteen täyttää sinut.
Miksi kiitollisuusharjoitukset toimivat?
- Kun lähdet pitämään kiitollisuuden päiväkirjaa, huomaat päivän aikana enemmän hyviä asioita. Se kasvaa, mihin keskityt. Olet siis tiedostavampi hyvän suhteen ja enemmän läsnä kussakin hetkessä.
- Rupeat myös odottamaan, milloin löydät seuraavan kiitollisuuden aiheen. Eli asenteesi muuttuu myönteisempään ja optimistisempaan suuntaan. Ja tunnet iloa jo hyvän odottamisesta.
- Kun herkistyt hyvälle ja viivyt tuossa tunteessa hetken, myös aivosi herkistyvät myönteisyydelle. Jokainen tiedostettu hyvälle antautumisen hetki muovaa aivojesi neuronipiirejä. Ja kerta kerralta kiitollisuuden tunteen neuronipiiri vahvistuu. Ja pikku hiljaa kiitollisuudesta tulee sisäinen vahvuutesi, jonka voit ottaa avuksesi elämän haasteissa.*
Kun avaa sisimpänsä ja antaa itselleen luvan herkistyä, kiitollisuuden suuruus on valtava. Kiitollisuus hyökyy päälle ja ottaa valtaansa, mutta samalla se puhdistaa ja huuhtoo pois kaikkea turhaa. Arjessa eteen tulevat haasteet ja kolhut ovat kuin pieniä roskia suuren virran pinnalla. Kiitollisuus lohduttaa ja kertoo, että elämä kantaa ja kaikki on hyvin. Ja että elämän hyvyys on mittaamaton.
Herkän kaunista viikkoa sinulle toivottaen
Auli
*Rick Hanson (2016) Sisäsyntyinen onnellisuus, s 31-35
ps. Jos et ole vielä Ilon ja onnellisuuden kuntosalin uutiskirjeen tilaaja ja haluat saada sähköpostiisi tiedon aina uudesta, viikoittain vaihtuvasta onnellisuusharjoitteesta, tilaa uutiskirje tällä sivulla olevalla lomakkeella.
