Hei rakas ystävä,
Tunnetko ihmisiä, jotka säteilevät elämäniloa? Tai olet ehkä itse havainnut itsessäsi elämäniloa, kun olet puuhastellut jokin sinulle tärkeän asian parissa?
Elämäniloiset ihmiset tuntuvat olevan jotenkin sinut oman elämänsä kanssa. He näyttävät ottavan vastaan ja tarttuvan innolla kaikkeen siihen, mitä elämässä kulloinkin eteen tulee. He tuntuvat olevan tyytyväisiä elämäänsä ja pitävän sitä mielenkiintoisena. Heidän seurassaan on mukavaa ja antoisaa viettää aikaa.
Uskonpa, että juuri näinä keväisinä viikkoina joka puolelta Suomea löytyy esim. pihoilta ja puutarhoista muutamakin elämäniloa säteilevä ihminen. Pihatöissä tai luonnossa kulkiessa tulee uteliaana ja kiinnostuneena seurattua, mitä mistäkin nousee talven jäljiltä. Ja taimia maahan istuttaessa tai silmujen avautumista seuratessa tiedostamattaankin tulee luottaneeksi elämän kantavaan voimaan.
Koko keväinen luonto tursuaa tuota luottamusta elämää kohtaan. Aivan kuin ensimmäiset voikukatkin riemulla avaisivat itsensä huudahtaen ”Täältä tullaan kesä!” Ja jokainen lintu tuntuu laulavan puhdasta elämäniloa.
Elämänilo on juuri tuollaista kiinnostunutta ja innokasta positiivista suhtautumista omaan elämäänsä. Silloin katselee maailmaa ja omaa elämäänsä kuin rattaista ympäristöään uteliaasti tutkaileva pikkulapsi. Mitä ihmeellistä vielä voi tullakaan vastaan? Ja tuota lapsenomaista suhtautumista elämään kannattaa meidän aikuistenkin tietoisesti viljellä. Sillä tylsistyminen ja kyllästyminen ovat elämänilon vastakohtia.
Eräällä ystävälläni oli aikoinaan loistava vastaus lapsilleen, jotka joskus valittivat tylsyyttä ja sitä, ettei ollut mitään tekemistä. Hän kehotti tekemisen puutteesta kärsivää lasta menemään makuulle ja tuijottamaan kattoon niin kauan, että tuli tekemistä mieleen. Kenenkään lapsista ei tarvinnut kovinkaan kauan maata selällään, kun olivat taas innoissaan leikin touhussa.
Samoin elämänilo ilmenee enemmän aktiivisena toimintana ja energisyytenä kuin tunteena. Keskittyessämme johonkin puuhaan tai toimintaan uppoudumme niin, ettemme välttämättä tunne laisinkaan iloa tai riemua, mutta usein sivusta seuraaja saattaa nähdä elämänilon virtaavan. Jokainen askel kertoo eteenpäin vievästä energisyydestä. Jokainen askel kertoo sitoutumisesta käsillä olevaan tehtävään. Sitoutuminen arjen touhuihin on sitoutumista omaan elämäämme. Se on oman elämänsä arvostamista.
Siispä kannattaa aina välillä itseltään kysyä, minkä asian tekeminen innostaa minua juuri nyt? Miten voisin lisätä pikkuisen energistä aktiivisuutta elämääni juuri nyt? Mihin oman elämäni touhuun voisin nyt sitoutua?
Tällä en suinkaan tarkoita, että elämä pitää tylsistymisen pelossa täyttää wau-kokemuksilla tai ylenpalttista riemua pursuavilla jutuilla. Vaan tarkoitan ihan tavallisia toimia, jotka saavat aktiivisuutemme ja energisyytemme liikkeelle. Se voi olla vaikka keittiön siistimistä, pihan haravointia tai pieni kävelylenkki.
Sillä elämänenergiamme lähde on sisällämme. Paikalleen jähmettyneenä, ilman liikettä se ei pulppua. Siksi aktiivisuus lisää energisyyttämme. Siksi liikkuminen saa elämänenergiamme virtaamaan. Ja siksi arjen touhuihin tarttuminen saa elämänilon säteilemään.
Aurinkoisin ja touhukkain terveisin
Auli
ps. Jos et ole vielä Ilon ja onnellisuuden kuntosalin sähköpostilistalla ja haluat saada sähköpostiisi aina tuoreeltaan tiedon uudesta mielenjumppaharjoitteesta, niin liity tästä linkistä. Saat nyt liittymislahjana 5 tapaa rentouttaa aivot 60 sekunnissa -oppaan.
