Itsensä rakastamisen haaste

10.2.2017

Hyvä ystäväni,

Aidosti itsensä rakastaminen on varmaan yksi vaikeimpia taitoja, joita tässä elämässä opettelemme. Varsinkin kun itsensä rakastamisen ja itserakkauden käsitteet menevät usein meiltä suloisesti sekaisin. Kukapa meistä ei olisi kuullut, miten itsekehu haisee. Tai muista varoituksia itserakkaudesta ja sen tuhoisuudesta.

Itserakkaus on egon tapa kohottaa itsensä muiden yläpuolelle. Itsensä kohottaminen on yksi egon tavoista erottaa itsensä muista ihmisistä. Mutta kyllä ego voi käyttää erottamiseen myös arvostelemista, vertaamista, moittimista, nöyryyttämistä jne. Tärkeintä egolle on olla erillinen, sillä ilman erillisyyttä ego menettää merkityksensä ja kuolee.

Itserakkaus on hassu termi, sillä oikeasti ego ei osaa edes rakastaa. Ei itseään eikä muita. Se, mitä me usein egominässämme kuvittelemme rakkaudeksi, on tarvitsevuutta. Muistan, kuinka kauhuissani aikoinaan olin, kun luin jostain, että toisen ihmisen tarvitseminen ei ole rakkautta. Olin niin tottunut tarvitsemaan puolisoni rakkautta. Ja tarvitsevuudessani kuvittelin rakastavani häntä.

Jos egon – ja itserakkauden – tehtävä on erottaa itsensä muista ihmisistä, todellinen itsensä rakastaminen tuo meidät muiden yhteyteen. Aidolla rakkaudella ei ole suuntaan. Kun lempeästi ja hyväksyvästi rakastan itseäni, samalla rakastan myös muita ihmisiä. Rakkaus on energiaa, joka säteilee kaikkialle. Siitä ei voi irrottaa itseään ulkopuolelle. Siten todellista rakkautta ei ole olemassa ilman itsensä rakastamista. Aivan kuten Raamatussa kehotetaan meitä rakastamaan muita kuten itseämme.

Usein koemme olevamme hyvinkin rakastavia ja ystävällisiä muita ihmisiä kohtaan. Mutta itseämme kohtaan olemme tylyjä, jopa armottomia. Kun puhutaan ystävällisyydestä, niin automaattisesti ainakin minun aivoni ajattelevat ystävällisyyttä muille ihmisille. Ikään kuin ystävällisyyden määritelmään ei lainkaan kuuluisi se, miten kohtelen itseäni. Valitettava totuus on, että jos olemme julmia itsellemme, olemme todellisuudessa sitä myös muille. Vaikka yritämmekin ehkä kohteliaisuuden nimissä piilottaa sen väkinäisen hymyn taakse.

Toisin kuin itserakkaus, todellinen itsensä rakastaminen ilmenee itsensä hyväksymisenä ja arvostamisena. Hyväksyn itseni juuri tällaisena kuin olen. Tämä ei tarkoita, että sallisin itseni käyttäytyä miten sattuu ja siten aiheuttaa pahaa itselleni tai muille. Itsensä hyväksyminen on lempeyttä ja arvostelemattomuutta.

Silloin voi lämpimästi katsoa mielensä sisäistä tuomariaan ja todeta, että hänkin pyrkii omasta näkökulmastaan parhaaseen lopputulokseen, mutta keinot ovat välillä varsin hämmentävät. Mutta tuomarilleen voi antaa anteeksi, koska hän ei parempaan pysty. Eikä ole tarvettakaan. Sillä itseämme aidosti rakastaen tajuamme, ettei mielemme tuomari ole koko totuus.

Todellinen minuutemme on aina täynnä rakkautta, lempeyttä ja hyväksyntää. Se ei koskaan arvioi, miten hyviä tai päteviä olemme. Mitä olemme saavuttaneet tai mihin yltäneet. Se ei koskaan vertaa meitä muihin tai muita itseensä. Tai pohdi, olemmeko rakkauden arvoisia.

Sillä todellinen minuutemme on tehty rakkaudesta. Aito itsensä rakastaminen on todellisen minuutensa tunnistamista ja todellista minuudesta käsin elämistä. Sen tietämistä, että itsensä rakastamiseen ei tarvita mitään muuta kuin rakastaa.

Tulevan ystävänpäivän kunniaksi haastan sinut rakastamaan itseäsi, olemaan rakastava ystävä itsellesi. Harjoitteen siihen löydät Ilon ja onnellisuuden kuntosalilta.

Rakastavin terveisin
Auli

ps. Jos et ole vielä Iloversumin sähköpostilistalla ja haluat saada sähköpostiisi aina tuoreeltaan tiedon uusista teksteistä, mielenjumppaharjoitteista ja koulutuksista, niin liity tästä linkistä. Saat nyt liittymislahjana 5 tapaa rentouttaa aivot 60 sekunnissa -oppaan. 

Kommentoi   (0) Kommentit

Kommentit

Kirjoitusta ei ole vielä kommentoitu.

Kommentoi

Pakolliset kentät on merkitty tähdellä.




Edelliset blogikirjoitukset

Onnellisuuden lakikirja eli 6 käsitystä onnellisuudesta

3.2.2017

Minkälainen on sinun onnellisuuskäsityksesi? Kokemuksista ja uskomuksista koostuva alitajuinen onnellisuuden lakikirja, jonka mukaan mielemme ylituomari antaa meidän olla onnellisia tai sitten ei.

Entä jos tietämättäsi olet rikas, menestynyt ja onnellinen?

27.1.2017

Meillä jokaisella ego kaipaa tai vaatii jotakin. Tarvitsemme tai haluamme jotain. Mutta mitä jos meillä tietämättämme onkin jo tuo, mitä kaipaamme? Olenko tietämättäni ollut menestynyt? Tai onko elämässäni suuresti kaipaamaani ilman, että huomaan sen?

6 syytä unelmoida ja unohtaa tiukat tavoitteet

20.1.2017

Kun käytämme tahdonvoimaamme tai pakonomaisesti pyrimme kohti päämäärää, niin stressaantuneet aivomme haittaavat tavoitteen saavuttamista. Sen sijaan kun onnistumme unelmoinnin avulla pitämään aivomme myönteisinä, haluamme asian eteen toimiminen tuntuu kevyeltä ja mukavalta.

Miten uudenvuodenlupaukset pidetään?

13.1.2017

Valitettavasti halutessamme muutosta meillä on taipumus tuijottaa epäkohtaa, sitä minkä haluamme paremmaksi. Kuitenkin jokainen muutosprosessi ja uudenvuodenlupaus tulisi lähteä liikkeelle myönteisyydestä.
Auli Malimaa

Auli Malimaa

Auliisti onnellinen -blogissani pohdin onnellisuuteen liittyviä asioita, seuraan oman mieleni tempauksia pyrkiessäni olemaan onnellinen ja jaan mahdollisia onnellisuusoivalluksiani. Uskon, että hyödyllisimmät ja mielenkiintoisimmat matkat teemme omaan mieleemme.

RSS
Auliisti onnellinen-blogi RSS-syötteenä

Lisää blogikirjoituksia