Usein kuulen, että sopivasti onnellisuutta on olla riittävästi onnellinen, muttei liian paljon. Koska täydellinen onnellisuus pelottaa. Mutta voimmeko olla liian onnellisia? Ja onko onnellisuus oikeasti vaarallista?
Olenko onnellinen? -kysymys ohjaa meitä harhaan ajattelemaan onnellisuutta joko/tai -tunteena. Kuitenkaan onnellisuus ei monimuotoisuudessaan taivu kyllä/ei-vastaukseksi. Onnellisuus ei ole keinulauta, pikemminkin rajaton avaruus.
Aidosti itsensä rakastaminen on varmaan yksi vaikeimpia taitoja, joita tässä elämässä opettelemme. Varsinkin kun itsensä rakastamisen ja itserakkauden käsitteet menevät usein meiltä suloisesti sekaisin.
Onnellisuuskäsityksemme rajoittaa turhaan onnellisuuttamme. Onnellisuuden eteen ei tarvitse tehdä mitään. Onnellisuus on olemassa ilman uurastamista, ilman ponnisteluja, ilman itsensä kehittämistä. Voit vain antautua onnellisuuteen.