Hyvä ystäväni,
Kuinka monta kertaa olet elämäsi aikana kuullut tavoitteiden asettamisen tärkeydestä? Miten ilman tavoitteita harhailemme elämämme vesillä ilman suuntaa, ilman päämäärää? Uskon myös itse vahvasti siihen, että suunta on hyvä olla selvillä. Jos ei ole suuntaa, elämä on kuin sumussa harhailemista. Mutta tarvitseeko suunta tiukan tavoitteen?
Tavoitteellisena ihmisenä luon itselleni koko ajan tavoitteita. Jopa satoja kertoja ajamalleni reitille sisäinen kellokalleni saattaa automaattisesti laittaa aikatavoitteen, ikään kuin pystyisin vielä parantamaan ajoaikaani tai -suoritustani. Kirjaan myös työhöni liittyviä tavoitteita välitavoitteineen. Välitavoitteidenhan tarkoitus on todistaa, että suunnassa on pysytty ja näyttää, kuinka pitkällä ollaan tavoitteen saavuttamisessa. Samalla kuitenkin tunnen sisälläni, miten tavoitteet kuristavat minua. Saavat jopa pelkäämään, sillä jokainen missattu välitavoite saa minut tuntemaan itseni todella surkeaksi.
On varmasti olemassa ihmisiä, jotka osaavat pyrkiä tavoitteisiinsa iloisesti ja innostuneesti, mutta minulle tiukat tavoitteet luovat stressiä. Jokainen meistä tietää, että stressi ei tunnu hyvälle. Vaikka se ei olisikaan elämää kaatava ongelma juuri nyt, stressi syövyttää meitä koko ajan sisältä päin. Sen lisäksi, että se vaikuttaa kehoomme monin tavoin epäedullisesti, se latistaa kykymme nauttia tai ylipäätään huomata mielihyvää tai iloa tuottavia asioita. Se rajoittaa kykyämme ratkaista ongelmia, käyttää luovuutta, hyödyntää intuitiotamme ja oppia uutta.* Menemme kuin kyntöhärkä kohti tavoitteita sivuille vilkuilematta.
Kun voimakkaasti haluamme jotain, käytämme tahdonvoimaamme tai pakonomaisesti pyrimme kohti päämäärää, niin aivomme siirtyvät stressimoodiin. Sama tapahtuu, kun halumme lähtee liikkeelle puutteen tunteesta, kun koemme todella tarvitsevamme haluamaamme. Eikä stressitila ole tavoitteen saavuttamisen kannalta hyvä juttu. Sen sijaan jos onnistumme pitämään aivomme myönteisinä, haluamme asian eteen toimiminen tuntuu kevyeltä ja mukavalta, jolloin tavoitteiden saavuttaminen helpottuu.
Mitäpä jos tavoittelemisen sijaan unelmoisimme?
Voit kokeilla itsekin, miten energiatasosi muuttuu. Ajattele jotain asiaa, jonka haluat saavuttaa. Laita ensin koko tahdonvoimasi peliin, sinä todella tahdot tuon asian. Pysy hetki tuossa tahdonvoima tilassa. Sitten parin rauhallisen uloshengityksen jälkeen ajattele, että olisipa ihanaa, jos saisit haluamasi asian. Toista ajatusta muutaman kerran. Huomaatko eron? Itselläni tahdonvoima tuo puristeisen tunteen, kun taas Olisipa ihanaa -lause saa ihan kutkuttavan tunteen sisälleni. Olo on kuin villivarsalla niityllä.
Miksi unelmointi on hyväksi? **
1. Unelmointi hellii aivojamme myönteisyydellä ja antaa näin lepotauon stressistä. – Kukapa meistä ei välillä kaipaisi ilon keidasta, jossa levätä.
2. Unelmointi kohottaa mielialaa ja lisää onnellisuutta.
3. Unelmointi jumppaa vahvemmaksi kykyämme toiveikkuuteen ja optimismiin, mikä taas on todettu mm. parantavan työsuorituksia, suojaavan masennukselta vastoinkäymisten keskellä sekä ylläpitävän fyysistä terveyttä.
4. Unelmointi ja varsinkin unelmista kirjoittaminen (ajatusten jäsentelyn kautta) auttaa ottamaan etäisyyttä omaan elämäänsä, näkemään asiat uudessa valossa ja oivaltamaan elämänsä suunnan. Unelmista kirjoittaminen auttaa ymmärtämään, mitä oikeasti elämältään toivoo ja haluaa.
5. Unelmointi lisää tunnetta siitä, että on itse elämänsä ohjaksissa. Ja kun elämänhallinnan tunne kasvaa, myös varmuus päämäärän saavuttamiseen kasvaa.
6. Unelmointi ja varsinkin unelmista kirjoittaminen antaa myös tilaisuuden oppia tuntemaan itseään paremmin. Se auttaa tiedostamaan paremmin omia tarpeitaan, tunteitaan, motiivejaan ja prioriteettejaan. Unelmointi kertoo meille, keitä me oikeasti olemme.
Jos ja kun haluat syventyä unelmointiin, niin Olisipa ihanaa, jos –unelmointiharjoitteen löydät täältä.
Lukuisia unelmakarttakursseja vetäneenä voin todeta, ovat unelmat olleet minkälaisia tahansa, joka ikinen unelmakartta on ollut todella kaunis. Sillä unelmamme tuovat esiin sisimmän kauneutemme ja sydämemme hyvyyden. Unelmissamme tulemme todeksi sinä ihmisenä, joksi olemme tulleet tänne olemaan.
Unelmankeveää viikkoa sinulle toivottaen
Auli, jonka Olisipa ihanaa –listalle pompsahtelee koko ajan uusia, kutkuttavan kivoja juttuja.
Lähteenä käytetty:
* Daniel M Haybron. 2013. Happiness. A very short Introduction. 23-25.
** Sonja Lyubomirsky. 2007. Kuinka onnelliseksi. 99-107.
Martin Seligman. 2002. Aito onnellisuus.107
ps. Jos et ole vielä Iloversumin sähköpostilistalla ja haluat saada sähköpostiisi aina tuoreeltaan tiedon uusista teksteistä, mielenjumppaharjoitteista ja koulutuksista, niin liity tästä linkistä. Saat nyt liittymislahjana 5 tapaa rentouttaa aivot 60 sekunnissa -oppaan.
