Vuosia sitten asuessamme Pariisissa tapasin jouluenkelin. Siihen aikaan olin reumani takia hyvin huonossa kunnossa. Olin juuri tulossa lääkäristä ja yritin saada paksua ja painavaa porttikongin ovea pidettyä riittävän auki, jotta pääsisin kainalosauvoineni ja kasseineni korkean kynnyksen yli.
En tiedä parempaa tapaa kytkeytyä joulun tunteeseen kuin joulumusiikki. Se tuo vesisateenkin keskelle joulun avaamalla sydämemme. Lisäksi joululauluja hyräillessämme aivojemme Kaikki on hyvin –kohta lähtee vilkkumaan, mikä saa meidät rentoutumaan.
Hajuaisti on siitä jännä, ettemme voi päättää, käytämmekö sitä vai emme. Se ikään kuin huomaamatta kutittelee esille vanhoja muistoja. En osannut ollenkaan arvata, että neilikka-appelsiini kulhossa veisi minut omaan ensimmäiseen jouluun.
Kirjoittaessani vastaanottajien nimiä joulutervehdyksiin ajattelen jokaista heistä. Mietin, mitä heille mahtaa kuulua. Muistelen yhteisiä mukavia hetkiä. Ja korttia kuoreen laittaessani lähetän mielessäni lämpiä ajatuksia. Jokainen kirjoitettu nimi saa sydämeni täyttymään kiitollisuudella.