Lapsena näin jonkun elokuvan, jossa tanssittiin piirileikkiä joulukuusen ympärillä. Se näytti todella kivalta, varsinkin kun aikuisetkin olivat iloisina, leikkimielellä mukana. Siitä lähtien olen haaveillut, että joskus omassa joulussanikin samalla tavoin tanssitaan kuusen ympärillä.
Lapsena joulussa kaikki oli jotenkin ihmeellistä. Joulu ikään kuin yllätti monissa pienissä asioissa. Ja minne ikinä katsoikin, aina oli jotain ihmeteltävää näkyvissä. Osaavatkohan lapset nähdä yksityiskohtien lumon juuri sen takia, että hekin ovat pieniä?
Muistan, kuinka pienenä istuin iltaisin isäni sylissä keinutuolissa kuuntelemassa tarinoita hänen lapsuudestaan. Nuo hetket sytyttivät minussa ikuisen uteliaisuuden ihmisiä ja heidän erilaisia elämäntapahtumiaan kohtaan. Vaistomaisesti ymmärsin, että jokaisella ihmisellä on oma tarinansa.
Me tarvitsemme Lucian päivän ja joulun jo valon kaipuun takia. On niin lohdullista sytytellä kynttilöitä ja ripustaa valosarjoja ulos. Samalla ne – ehkä tiedostamattamme – muistuttavat meitä, että valoista voimallisin on meidän sisällämme.