Eräällä ystävälläni on tapana sanoa, että joulu on joka päivä. Ja näinhän se on. Joulun tunteen voi saada virtaamaan milloin vain, kun hyväksymme kaiken olevan hyvin juuri näin. Kun lakkaamme taistelemasta jo olemassa olevaa tilannetta vastaan, mieleemme laskeutuu rauha.
Jouluun valmistautumisessa yksi vaativimpia tehtäviä on olla armollinen itselleen. Nuorempana usein kehitin itselleni armottoman joulustressin. Sitten eräänä jouluna ollessani reisimurtuman takia pyörätuolissa tajusin, kuinka vapauttavaa onkaan luopua itse itselleen kehittelemistä vaatimuksista.
Rakkaimmassa joululaulussani on onnistuttu kiteyttämään todella hyvin joulun syvin olemus. Se on jotain, josta meillä yleensä on vain hentoinen aavistus. Jotain, joka ei yleensä ylety ajatukseksi saakka. Se puhuttelee sisimmissäni kohtaa, mistä arjessa en ole edes tietoinen.
Monelle avun vastaanottaminen on vaikeaa ja jopa vähän nolostuttavaa. Mitä me pelkäämme avun pyytämisessä? Kuitenkin me kaikki tarvitsemme toisiamme ja otamme koko ajan vastaan palveluksia toinen toisiltamme. Ja oikeasti ihmiset auttavat todella mielellään.