Hajuaisti on siitä jännä, ettemme voi päättää, käytämmekö sitä vai emme. Se ikään kuin huomaamatta kutittelee esille vanhoja muistoja. En osannut ollenkaan arvata, että neilikka-appelsiini kulhossa veisi minut omaan ensimmäiseen jouluun.
Kirjoittaessani vastaanottajien nimiä joulutervehdyksiin ajattelen jokaista heistä. Mietin, mitä heille mahtaa kuulua. Muistelen yhteisiä mukavia hetkiä. Ja korttia kuoreen laittaessani lähetän mielessäni lämpiä ajatuksia. Jokainen kirjoitettu nimi saa sydämeni täyttymään kiitollisuudella.
Mielemme hienouksia on kyky olla tietoinen. Voimme valita ajatuksemme sen mukaan, ovatko ne hyväksi ja hyödyllisiä meille ja muille. Voimme kysyä itseltämme, lisääkö tämä tulkinta tapahtuneesta hyvää oloa itselleni ja muille.
Tärkeintä joulun tekemisessä ei ole lopputulos, vaan mitä tapahtuu sisälläni. Pienet jouluiset touhut ja tehtävät muistuttavat minua avaamaan sydämeni. Eikä joulua tarvitse enää odottaa, olen jo joulussa. Joulu ei tule, vaan joulu tehdään. Ja se tehdään rakkaudella.