Väsymyksestä läsnäoloon
Kun suoritamme asioita ja kuvittelemme saavamme ansaitun levon myöhemmin, irrotamme itsemme tästä hetkestä. Kun emme ole läsnä, emme ole myöskään kotonamme itsessämme tai elämässämme. Olemme hukassa.
Kun suoritamme asioita ja kuvittelemme saavamme ansaitun levon myöhemmin, irrotamme itsemme tästä hetkestä. Kun emme ole läsnä, emme ole myöskään kotonamme itsessämme tai elämässämme. Olemme hukassa.
Kuunteleminen vaatii mielemme hiljentymisen, sydämeemme kytkeytymisen. Kuunnellessamme sydämellämme emme kuule pelkästään sanoja. Pystymme kuulemaan koko ihmisenä olemisen herkkyyden, haavoittuvuuden ja kauneuden.
Kykenenkö olemaan läsnä tässä hetkessä? Omassa olemisessani? Uskallanko olla aidosti läsnä itselleni? Kuulla, mitä sydämeni kertoo? Mielemme hiljentyessä voi kuulla sydämensä soivan minuutensa suloista melodiaa.
Kerran juttelin erään äidin kanssa, joka oli pohtinut, miksi lapset viihtyvät niin hyvin mummolassa. Eräänä syynä hän piti sitä, että päinvastoin kuin normaalisti kiireen ja tuhannen touhun keskellä mummolan rauhassa lapset tulevat kuulluiksi.