Hajuaisti on siitä jännä, ettemme voi päättää, käytämmekö sitä vai emme. Se ikään kuin huomaamatta kutittelee esille vanhoja muistoja. En osannut ollenkaan arvata, että neilikka-appelsiini kulhossa veisi minut omaan ensimmäiseen jouluun.
Meistä jokainen tietää, että vertailu on varmin tapa tappaa ilo ja onnellisuus. Ja silti, kuinka herkästi me siihen sorrutaankaan. Kuinka helposti vertaammekaan itseämme muihin, omaa elämäämme muiden tapaan elää ja sohviamme muiden sohviin. Ja tuloksena on aina huonommuuden tunne.
Aisteista nauttiminen ei vaadi muuta kuin avautumista kaikelle sille hyvälle, joka jo on. Aistien tuottama mielihyvä toimii kuin porttina kiireisestä, ajatusten kuormittamasta arkimielestä levolliseen, ajatuksettomaan ja rajattomaan tietoiseen mieleen.
Hyvän sisäistämistä voi verrata tulen sytyttämiseen: Ensimmäisessä vaiheessa sinä sytytät tulen eli huomaat hyvän. Toisessa vaiheessa lisäät puita ruokkiaksesi tulta eli rikastat kokemustasi ja kolmannessa annat itsesi tuntea tulen lämmön eli sulautat kokemuksen osaksi itseäsi ja aivojasi.