Uskon, että jokainen meistä tietää ja tuntee sisällään, että elämämme pyrkii täyttymään yli äyräiden. Tv ja radio tuuttaa ilmoille koko ajan uutisia, joista olisi hyvä olla tietoinen. Ja lehdessä oli juuri mielenkiintoinen artikkeli. Ja nettijutun haluan kyllä liittää faceen, joka jo muutenkin pullistelee fb-ystäviemme päivityksiä, joihin pitäisi reagoida.
Tapasin tässä muutama päivä sitten ystäväni, jonka elämäntilanne on todella haastava ja surullinen. Olisin onnellisuusvalmentajana mielelläni auttanut häntä, mutta pelkästään onnellisuuden mainitseminenkin olisi tuottanut hänelle vain lisää stressiä.
Luin tänään Hesarista, miten Englannissa ystävänpäivä aiheuttaa valtavia paineita parisuhteelle. Naiset odottavat tulevansa huomioiduiksi ja hemmotelluiksi. Ja miesrukat yrittävät arvata toiveet ja yltää ihmissuhdepelin sanattomiin vaatimuksiin.
Tapahtuuko teille muille koskaan, että jumiudutte ankeuteen? Vaikka kuinka tietäisi, mitä pitäisi tehdä, niin ei vain saa itseään liikkeelle eikä mielialaa kohoamaan? Ja jotta kurjuus todella tuntuisi surkealta, vielä moittii itseään. Ei kelpaa edes itselleen.