Kuluneella viikolla olen useammankin ihmisen kanssa jutellut kiireestä ja aikataulupaineista. Välillä on todella haastavaa sovittaa yhteen työpaikan, puolison ja lasten kalenteri ja vielä jostain kaivaa omaakin aikaa. Tulee tunne, että joutuu repimään itsensä moneen suuntaan tai pusertamaan itsestään ulos enemmän kuin kykenee.
Kuinka monta kertaa kuluneen viikon aikana on onnellisuus ollut keskustelun aiheena ystävien tai työkaverien kanssa? Tai edes tänä keväänä? Me kaikki puhumme päivittäin monenlaisista asioista, säästä, ruuasta, työasioista, hallitusneuvotteluista, euroviisuista jne.
Näin keväällä huomaan katselevani kotiani arvioiden ja punniten. Jostain mielen sopukoista kaivautuu esiin tarve puhdistaa ja uusiutua. Olo on kuin talviunestaan heränneellä karhulla, joka kaipaa puhdasta ja raikasta ilmaa. Uutta energiaa! Keveyttä!
Oletteko joskus huomanneet, miten vaikea on välillä tietää, mitä oikeasti haluaa? Mieli tuntuu täyttyvän lukuisista omista säännöistä ja vaatimuksista, muiden odotuksista, erilaisista uskomuksista, pintaan nousevista peloista, pohjattomasta velvollisuudentunnosta yms. kiireellistä huomiota vaativista asioista.