Meistä jokainen tietää, että vertailu on varmin tapa tappaa ilo ja onnellisuus. Ja silti, kuinka herkästi me siihen sorrutaankaan. Kuinka helposti vertaammekaan itseämme muihin, omaa elämäämme muiden tapaan elää ja sohviamme muiden sohviin. Ja tuloksena on aina huonommuuden tunne.
Aisteista nauttiminen ei vaadi muuta kuin avautumista kaikelle sille hyvälle, joka jo on. Aistien tuottama mielihyvä toimii kuin porttina kiireisestä, ajatusten kuormittamasta arkimielestä levolliseen, ajatuksettomaan ja rajattomaan tietoiseen mieleen.
Kiitollisuus on yksi toimivimpia tapoja kytkeytyä onnellisuuteensa. Sitä on jopa sanottu onnellisuuden avaimeksi. Se on ihmettelyä, arvostamista, valoisien puolien näkemistä ja runsaudesta nauttimista. Ja mikä parasta, kiitollisuus toimii tehokkaimmin juuri silloin, kun mieli on maassa.
Vuosia sitten huomasin, miten voimakkaasti sanat voivat vaikuttaa tunnetilaamme. Olin itse ollut nivelreumani takia polvileikkauksessa ja kuljin kainalosauvoilla. Ja samaan aikaan mummoni oli huonossa kunnossa sairaalassa, jonne raahauduin päivittäin häntä katsomaan. Kuitenkin mielessäni valitin, kuinka poikki olen ja miksi minun tämänkin täytyy tehdä.