Näin keväällä huomaan katselevani kotiani arvioiden ja punniten. Jostain mielen sopukoista kaivautuu esiin tarve puhdistaa ja uusiutua. Olo on kuin talviunestaan heränneellä karhulla, joka kaipaa puhdasta ja raikasta ilmaa. Uutta energiaa! Keveyttä!
Oletteko joskus huomanneet, miten vaikea on välillä tietää, mitä oikeasti haluaa? Mieli tuntuu täyttyvän lukuisista omista säännöistä ja vaatimuksista, muiden odotuksista, erilaisista uskomuksista, pintaan nousevista peloista, pohjattomasta velvollisuudentunnosta yms. kiireellistä huomiota vaativista asioista.
Meistä jokainen on varmaan joskus päässyt todistamaan, kun pikkulapsi lähtee hytkymään musiikin tahtiin. Ainakin youtube on täynnä videoita tanssivista vauvoista, jotka hädin tuskin ovat oppineet seisomaan. En tiedä, onko lapsen halu tanssia mallista opittua vai sisäsyntyistä, mutta ilmiselvästi se tuottaa iloa.
Viime viikolla teimme hyviä tekoja muille. Nyt suuntaamme katseen itseemme. Muistammeko olla ystävällisiä itseämme kohtaan? Usein löydän itseni olemasta kohtuuton itseäni kohtaan. Toisin kuin itsensä vertaileminen, arvosteleminen ja vähätteleminen, itseensä kohdistuva