Olen ihminen, jota on lähes koko aikuisiän vaivannut kiire ja siitä johtuva kärsimättömyyden tunne. Ikään kuin maailma ei valmistuisi ilman minua. Ainoa, johon olen kyennyt luottamaan, on ollut kykyni tehdä paljon ja nopeasti. Mitä kiireempi, sitä enemmän tehoja puristin itsestäni ulos.
Muutama päivä sitten pohdin blogissani Onnellisuutta on pikkuisen parempi olo, onko onnellisuus joko-tai vai sekä-että. Usein arkikielessä miellämme onnellisuuden asiaksi, jolla on ikään kuin On/Off-nappula. Joko olen onnellinen tai sitten en. Ja olen itsekin tuskaillut hankalana hetkenä,
Ystävyys ja läheiset ihmissuhteet ovat suurimpia merkityksellisyyttä tuottavia asioita elämässämme. He antavat meille iloa, läheisyyttä, tukea ja turvaa. Heidän hyväksynnässään identiteettimme ja minän tuntomme vahvistuu ja laajenee.
Aloitimme tänä aamuna kodissamme remontin. Ja tunsin itseni ja toimeni todella merkitykselliseksi rapatessani tapetin jämiä seinältä. Tiesin teoillani olevan merkitystä ja oikein tunsin, miten omanarvontuntoni nousi. Merkityksellisyys on tärkeä osa onnellisuutta.