Olenko onnellinen? -kysymys ohjaa meitä harhaan ajattelemaan onnellisuutta joko/tai -tunteena. Kuitenkaan onnellisuus ei monimuotoisuudessaan taivu kyllä/ei-vastaukseksi. Onnellisuus ei ole keinulauta, pikemminkin rajaton avaruus.
Itseensä kohdistuva rakkaus ja myötätunto on lähtökohta voimaantumiselle ja sisäiselle vahvuudelle. Harjoittaessamme ystävällisyyttä itseämme kohtaan löydämme kaivatut arvostetuksi ja rakastetuksi tulemisen tunteet.
Aidosti itsensä rakastaminen on varmaan yksi vaikeimpia taitoja, joita tässä elämässä opettelemme. Varsinkin kun itsensä rakastamisen ja itserakkauden käsitteet menevät usein meiltä suloisesti sekaisin.
Onnellisuuskäsityksemme rajoittaa turhaan onnellisuuttamme. Onnellisuuden eteen ei tarvitse tehdä mitään. Onnellisuus on olemassa ilman uurastamista, ilman ponnisteluja, ilman itsensä kehittämistä. Voit vain antautua onnellisuuteen.