Usein iltaisin televisiota katsoessamme kömmin kiltistymään mieheni kainaloon. Kiltistyminen juontaa juurensa artikkeliin, jonka luin vuosia sitten ja jossa kerrottiin, että läheisyys ja eritoten rakkaan kainalossa istuminen tekee meistä ystävällisempiä ja kiltimpiä.
Olemme usein Ilon ja onnellisuuden kuntosalilla puhuneet läsnäolosta, tämän hetken tärkeydestä. Ja välillä olemme unelmoineet ja katsoneet kohti tulevaa. Mutta aiemmin emme ole muistelleet menneitä. Kuitenkin mukavien asioiden muisteleminen lisää tutkimusten mukaan onnellisuuttamme
Olen ihminen, jota on lähes koko aikuisiän vaivannut kiire ja siitä johtuva kärsimättömyyden tunne. Ikään kuin maailma ei valmistuisi ilman minua. Ainoa, johon olen kyennyt luottamaan, on ollut kykyni tehdä paljon ja nopeasti. Mitä kiireempi, sitä enemmän tehoja puristin itsestäni ulos.
Muutama päivä sitten pohdin blogissani Onnellisuutta on pikkuisen parempi olo, onko onnellisuus joko-tai vai sekä-että. Usein arkikielessä miellämme onnellisuuden asiaksi, jolla on ikään kuin On/Off-nappula. Joko olen onnellinen tai sitten en. Ja olen itsekin tuskaillut hankalana hetkenä,