Kiitollisuuss on ollut minulle haastava tunne. Mutta tänään oivalsin, että kiitollisuus on herkistymistä hyvän äärellä. Kiitollisuuden tunne on herkkyyttä kokea kauneus. Se on herkkyyttä antautua elämän hyvyydelle. Silloin elämän hyvyys, kauneus ja suuruus saa koskettaa sisintäni.
Vaikka sekasotkun tiedetään aiheuttavan stressiä, siistimisen aloittaminen saattaa tuntua työläältä. Tarvitaan vetovoimatekijä, joka on suurempi ja hohdokkaampi kuin kuvittelemamme työn määrä. On siis tarpeen kysyä itseltään, mitä minä oikeasti haluan suhteessa sotkuun ja roinaan.
Hyväksynnän avulla onnellisuuteen voi siirtyä silmänräpäyksessä. Se ei vaadi aikaa, ei ponnistelua, ei oppimista. Hyväksyntä ei ole jonkin taidon osaamista tai hyväksynnän suorittamista. Päinvastoin, se on tekemisen lopettamista. Vastaan taistelemisen ja vastustamisen lopettamista.
Hyvän huomioimisella ei tarkoiteta sokerikuorutettua yltiöpositivismia, jossa ei edes hyväksytä huonojen asioiden olemassaoloa tai yritetään väkisin muuttaa kielteiset asiat myönteisiksi. Vaan että huomaamme asioita, jotka oikeasti ovat jo hyvin.